Seikkailujen satamaan on rantautunut tosielämän tarinoita sekä mielipiteitä ja myös lomakertomuksia. Tekstien takaa löytyy itse oman elämänsä seikkailija Roope Hietala. Laita köydet kiinni ja sulahda teksteihin!
Yksi vuosi alkaa olla taas pulkassa. Vuosi 2017 on ollut kiireinen, sillä kalenteri on täyttynyt työpäivistä, pienistä ja suurista matkoista sekä arkisista askareista. Vuosi oli niin tapahtumarikas, että blogini kesäloma vierähti lievästi sanottuna ylipitkäksi. Blogini heräili viimeksi kesäunilta Islanti-postauksella, mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Miten kesä sujui, millainen oli syksy? Vilkaistaan hiukan taakse jääneeseen horisonttiin!
Ahvenanmaalla meri on aina läsnä!
Kesäisin Ahvenanmaa on täynnä tekemistä, joten kesän jokainen vapaapäivä oli jälleen helppo täyttää ohjelmalla. Kalastusta aurinkoisilla rannoilla, veneilyä kauniissa saaristomaisemissa, historialisten paikkojen tutkailua, minigolfailua raikkaassa saaristoilmastossa tai vaikka vaan ajelua ympäri vehreää saarta ja piipahdus rantakahvilassa.
Erilaisia minigolfratoja on ympäri saarivaltakuntaa.
Kastelholman linna, jossa on oleskellut muun muassa Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa.
Auringonlasku Lemströmin kanavalla.
Veneily saaristossa on innostavaa.
Borgbodan viikinkiaikainen linnavuori on Ahvenanmaan suurin muinaislinna.
Mielestäni Ahvenanmaan parasta antia onkin juuri lumoava saaristoluonto. Parhaimmillaan se on toki Ahvenanmaan saaristossa, jonne pääsee kätevästi vesitse. Mekin vierailimme useissa saaristokunnissa menneenä kesänä. Manner-Ahvenanmaalta lähdettäessä Vårdöhön on näistä helpoin matkata, tosin ei puolen tunnin merimatkan päässä oleva Föglökään ole mitenkään vaikea saavuttaa. Föglössä asuu hiukan päälle 550 asukasta ja Degerby on kunnan keskuspaikka. Degerby oli koko Ahvenanmaan keskus vuoteen 1861 saakka, kunnes Maarianhamina perustettiin.
M/S Skarven seilaa Manner-Ahvenanmaalta Föglöön. Lautalla on kahvila.
Saaristomaisemaa Föglössä.
Degerbyn keskustassa voi kesäisin pelata puistoshakkia.
Olimme päivämatkalla moottoripyörällä, joten kiersimme helposti ympäri Föglöä.
Vierailimme menneenä kesänä myös Sottungassa sekä Brändössä. Näihin Ahvenanmaan saaristokuntiin on hiukan vaikeampi päästä kesäisin, jos haluaa ajoneuvon mukaan, sillä autopaikat varataan nopeasti loppuun pieniltä saaristolautoilta. Etukäteisvaraus on helppo ja edullisempi tehdä netissä. Saaristokuntien palvelut ovat parhaimmillaan kesäisin.
Osassa saaristolauttoja toimii kahviloita ja ravintoloita.
Tällaisella lautalla onkin mukava syödä lounasta ja seurata liikehdintää saarten välillä.
Sottunga on vielä toistaiseksi Suomen pienin kunta vajaalla 100 asukkaallaan, mutta Ahvenanmaalla kuntauudistus on käynnissä. Sottunga sijaitsee keskellä Ahvenanmaan saaristoa ja Ahvenanmantereelta merimatka saaristolautalla kestää noin tunnin ja kymmenen minuuttia. Sottunga tarjoaa leppoisat puitteet päivämatkalle, nimittäin piknikin eväät voi ostaa kätevästi kyläkaupasta. Toki saarelta löytyy myös pari ruokapaikkaa sekä yöpymismahdollisuuksia.
Sottungan kyläkaupalla oli oma vartija.
Sottungan pieni puukirkko on kunnan päänähtävyys.
Sottungan laitureilla, kallioilla ja rannoilla oli rentoutavaa viettää kesäpäivää.
Viimeisenä Ahvenanmaan saaristokunnista meillä oli käymättä 470 asukkaan Brändö. Se sijaitsee jo aivan lähellä Manner-Suomea, nimittäin lauttamatka mantereelle kestää vain noin 35 minuuttia ja Turkuunkin pääsee kahdessa tunnissa. Maarianhaminasta matkaa Brändöhön tulee kuitenkin jo noin 3,5 tuntia, eli Maarianhaminasta pääsee nopeammin Ruotsiin. Brändön maisemat tekivät meihin nopeasti vaikutuksen, kun ajelimme pitkin pengerteitä. Majoittuminen onnistuu niin hotellissa, vieraskodeissa, leirintäalueilla kuin erilaisissa mökkikylissäkin. Yöpyminen kannattaa ehdottomasti, sillä kyseessä on laaja saaristokunta, jota kannattaa oikeasti pysähtyä ihastelemaan. Kunnassa on totta kai myös muutamia ravintoloita ja kauppoja. Brändöhön on pian päästävä uudelleen lomalle!
Mökkikylästämme pystyi vuokraamaan kajakin,
joten lähdin syntymäpäiväni kunniaksi tutkailemaan Brändön vesistöjä.
Suosittelen tätä kaikille, sillä tämä oli yksi kesäni ehdottomista kohokohdista!
Mökkikylästä pystyi vuokraamaan illaksi ajan rantasaunalta.
Hyvien löylyjen lisäksi saimme nauttia viehättävästä maisemasta saunan ikkunasta sekä saunalaiturilta.
Ahvenanmaalla kiertämisen lisäksi seilasimme lukuisia kertoja Itämeren risteilylautoilla. Miten ihanaa onkaan heittäytyä hytin pehmeälle parivuoteelle, kun on aiemmin saunonut aluksen saunaosastolla ja sen jälkeen vielä nauttinut hyvästä ruoasta! Kävimme testaamassa myös Viking Linen kesälaivan Viking FSTR:n, joka seilasi Helsingin ja Tallinnan väliä menneenä suvena. Ruotsissa tuli käytyä useammankin kerran, esimerkiksi Loreenin laivakeikan yhteydessä.
Tallinnan Raekoja plats oli syysillassa erityisen tunnalmallinen illallispaikka.
Vierailimme Tallinnan legendaarisen Viru-hotellin 23. kerroksessa.
Neuvostoaikana hotellissa oli virallisesti 22 kerrosta
ja pääsy 23. kerrokseen oli hotellin työntekijöiltäkin ankarasti kielletty.
Hissi ei kulje 23. kerrokseen asti, jossa sijaitsee nykyään museo.
Aikaisemmin näissä tiloissa toimi KGB, joka muun muassa suoritti tiloista käsin hotellivieraiden salakuuntelua ja tarkkailua.
Katamaraani Viking FSTR kulki Tallinnasta Helsinkiin yhdessä tunnissa ja 45 minuutissa.
Kokoluokkaansa nähden alus oli yllättävänkin avara ja palvelut löytyivät kahdelta eri kannelta.
Tukholman hurmaavaa Södermalmin aluetta kävimme tutkailemassa Mäkkärin kanssa.
Herkuttelu laivalla on iso osa merimatkaa.
En tiedä onko se edes mahdollista, mutta mielestäni
Punaisten laivojen jälkiruoat ovat olleet entistäkin maukkaampia!
Syksyn laivamatkoista täytyy erikseen mainita M/S Viking Gracen Täyslaivallinen stand upia-risteily, jolla kävin äitini kanssa. Kyseisiä risteilyjä järjestettiin syksyllä muutamia ja meidän valitsemallamme lähdöllä esiintyi Ali Jahangiri, Heikki Vilja sekä eniten lähtöpäivän valintaan vaikuttanut ja Kumman kaastakin tuttu Heli Sutela. Hauska kokonaisuus ja hyvät puitteet tekivät kokemuksesta erittäin miellyttävän. Tämän lisäksi nautimme myös aluksen upeasta kylpyläosastosta sekä juuri silloin uudistuneen Viking Linen buffetin makoisasta tarjonnasta. Tällaiset erikoisristeilyt tuovat aina omaa maustetta merimatkaan ja siksi niille on aina erityisen hauska lähteä. Joulukuun alussa kävinkin Mäkkärin kanssa jälleen M/S Viking XPRS:n Euroviisuristeilyllä nauttimassa mukaansatempaavasta viisuhumusta.
M/S Viking Gracen Spa & Wellness-kylpylä sijaitsee kannella 11
ja sen porealtailta voi ihailla vaihtuvia saaristomaisemia.
Vilvoittelu M/S Viking Gracen kylpylässä onnistuu upeasti lumiluolassa.
Ääreisverenkierto lisääntyy kummasti, kun nappaa seinästä lunta ja hieroo sitä ihoonsa.
Tätä postausta kirjoittaessani huomaan, kuinka paljon puolivuotiseen onkaan mahtunut hienoja reissuja. Kesällä oli kuitenkin aivan huippua jo sekin, jos ennen työpäivän alkua ehti käydä vaikka melomassa. Arkipäivien parhaimpiin anteihin on kuitenkin kuulunut ehdottomasti myös se, kun on voinut hetken vain olla ja rapsutella kissojamme. Myös pian starttaava vuosi tuntuu onneksi jatkuvan matkailun parissa, nimittäin kalenteriin ja päähän on alkanut tupsahdella ties minkälaisia suunnitelmia!
Melominen on mukavaa puuhaa ja samalla pääsee helposti ihailemaan luontoa.
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa."
Kiitos jokaiselle lukijalle vuodesta 2017, vaikka se ei minun osaltani pitänyt sisällään kovinkaan suurta määrtä postauksia. Tauon aikana oli kuitenkin mukava huomata, kuinka paljon sain kyselyjä blogini jatkumisesta. Katsotaan ajan kanssa mitä seuraava vuosi pitää sisällään. Hyvää uutta vuotta 2018!
Kesä tuli, kesä meni ja syksykin näytti jo värinsä. Aika on ihmeellinen asia. Se vain etenee, kuitenkin koko ajan samalla vauhdilla, vaikka välillä tuntuu, että se etenisi nopeammin ja toisinaan aivan liian hitaasti. Minusta on nyt tuntunut tuolta ensimmäiseltä vaihtoehdolta ja siksi en ole vain löytänyt aikaa pysähtyä Seikkailujen satamaan. Mutta nyt on sen aika: Tervehdys pitkästä aikaa!
Elämä on täynnä seikkailuja!
Kevät(kin) oli jo töissä hektistä aikaa (puhumattakaan kesästä), joten kesäkuun alussa oli loistava aika lennähtää saarelta toiselle. Olimme nimittäin ostaneet erittäin edulliset lennot Islantiin Finnairin tammialesta. Islanti oli tuolloin ainoa Pohjoismaa, joka oli vielä kokematta. Finnairillekin kohde on vielä tuore, nimittäin vasta tämän vuoden keväällä lennettiin ensilento Islantiin heidän sinivalkoisilla siivillään.
Norra on suomalainen lentoyhtiö.
Kotoamme Ahvenanmaalta emme toki saaneet suoria lentoja Islantiin. Finnairin kätevät liittymälennot Maarianhaminan kansainvälisen lentoaseman ja Helsinki-Vantaan välillä hoidettiin Norralla eli Nordic Regional Airlines Oy:llä.
Viikinki Leifur Eiríkssonin eli Leif Erikinpojan patsas Reykjavíkissa.
Hän oli ensimmäinen Amerikan maaperälle astunut eurooppalainen.
Vastapäätä patsasta on hänen nimikkohotellinsa.
Keflavíkin kansainvälinen lentoasema sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Reykjavíkista. Säännölliset linja-autokuljetukset takaavat liikennöinnin lentoaseman ja pääkaupungin välillä. Majoituimme aivan Reykjavíkin keskustassa Hotel Leifur Eirikssonissa, joka toimi meille lähestulkoon vain tukikohtana, yösijana sekä aamiaisravintolana. Aamiaisesta puheenollen, tarjolla oli maukkaita vohveleita lisukkeineen! Olimme vuokranneet etukäteen auton yksityishenkilöltä CarRenters.is:n kautta. Auton vuokraus todellakin kannatti, autolla nimittäin pääsi helposti liikkumaan ja näkemään enemmän. Vuokrauspalvelu toimi myös kätevästi ja maksu välittyi palvelun kautta vuokraajalle.
Näyttävä musiikkitalo on valmistunut vuonna 2011
ja sen ulkoseinät on valmistettu lasitiilistä.
Vierailimme Reykjavíkissa muun muassa Islannin musiikkitalo Harpassa, kasvitieteellisessä puutarhassa Grasagarður Reykjavíkurissa, Hallgrímskirkjassa eli Hallgrímurin kirkkossa ja sen kellotornin näköalatasanteella sekä totta kai myös kaupungin ostoskadulla. Islantiin ei muuten kannata suunnata Matti kukkarossa ja itseasiassa mahdolliselle budjettimatkaajalle Norjakin on parempi vaihtoehto. Esimerkiksi meillä Suomessa kissan märkäruokapaketti 12x100 grammaa maksaa noin neljä euroa, kun taas Islannissa hinta on 14 euron luokkaa. Norjassa vastaava maksaa noin 5-6 euroa. Hintataso on korkea myös majoituksen ja ruokailun suhteen. Esimerkiksi ravintolassa häränpihvistä voi hyvinkin joutua maksamaan yli 50 euroa, myös Reykjavíkin ulkopuolella.
Sólfarið Reykjavíkissa on kunnianosoitus auringolle.
Hotellihuoneemme ikkunasta näkyi Hallgrímskirkja.
Kyseinen kirkko on Islannin korkein rakennus.
Kirkko ulottuu 74,5 metrin korkeuteen
ja sen näköalatasanteelta avautuu värikäs maisema.
Idyllisessä Reykjavíkissa on asukkaita 121 822 (2016),
eli enemmän kuin Lahdessa, mutta vähemmän kuin Jyväskylässä.
Se on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki.
Kaupungin ulkopuolelle oli helppo lähteä tutkimaan paikkoja, koska käytössämme oli vuokraamamme auto. Maaseudulla näkyi runsaasti söpöjä villaeläimiä, nimittäin lampaita! Islannissa onkin kesäaikaan neljä kertaa enemmän lampaita kuin islantilaisia. Totta kai myös sympaattisia islanninhevosia täytyi päästä ruokkimaan, joka kuuluu maailman vanhimpiin hevosrotuihin. Päätimme myös "ohimennen" kiivetä Úlfarsfell-vuorelle.
Hevosten vieminen Islantiin on kiellettyä, eikä maasta poistunutta hevosta voi viedä takaisin.
Tällä tavalla rotu pysyy täysin puhtaana ja ainutlaatuisena.
Näin myös estetään eläintautien pääsy Islantiin.
Úlfarsfell on pieni 296 metriä korkea vuori. Kiipesimme sen näköalapaikalle katsomaan maisemia.
Matkaa Reykjavíkista on noin 12 kilometriä. (Ahvenanmaan korkein kohta on yli puolet matalampi, eli 132 metriä.)
Islannin tuliperäisyyden vuoksi
geotermistä energiaa voidaan helposti hyödyntää,
kun kuuma vesi saadaan läheltä maan pintaa.
Islannin energia on lähes sataprosenttiseeti uusiutuvaa. Esimerkiksi geotermistä lämpöä käytetään paljon hyväksi. Kävimme Nesjavallavirkjun-voimalaitoksen alueella, joka lämmittää muun muassa reilusti suurimman osan pääkaupunkiseudun taloista sekä vedestä. Geotermistä lämpöä on niin paljon, että sen voimalla Islannissa esimerkiksi lämmitetään myös ulko- ja sisäuima-altaita, kasvihuoneita ja merivettä. Sen avulla sulatetaan jopa lunta ja jäätä kaupungin kaduilta.
Nesjavallavirkjun-voimalaitoksen aluetta.
Kivikkoista maastoa on paljon.
Islannin luonto on omalaatuinen. Maisemaa hallitsevat niin jylhät vuoret kuin tulivuoretkin. Karuutta ei voi olla huomaamatta, kasvillisuus nimittäin on niukkaa ja metsät ovat lähes kokonaan poissa. Tosin runsaat määrät lupiineja tuo violettia väriä ja vihreää taas sammaleiden peittämät laavakentät. Valkoinenkin on mukana lumena sekä jäänä. Kun kyseessä on kuitenkin saarivaltio, niin meren kauneudestakin pääsee nauttimaan. Joet virtaavat pauhaavina kohti Atlanttia. Kuvauksellisen kauniita vesiputouksia ei voi olla mainitsematta!
Lammaslaitumet kukoistivat vehreinä. Lampaita saattoi kiipeillä myös pitkin korkeita vuoria!
Lupiineja on aikanaan viety Islantiin, jotta ne parantaisivat maaperää metsiä varten. Lupiini kasvattaa typpipitoisuutta maaperässä sitomalla typpeä ilmasta.
Pinta-alaltaan Islanti on noin kolmasosa Suomen pinta-alasta.
ja rantaviivaa Atlantin kanssa on noin 4 970 kilometriä.
Erittäin lumoavan Seljalandsfoss-vesiputouksen takaa pääsee kävelemään.
Seljalandsfossin putouskorkeus on 60 metriä.
Kuvassa näkyvää Hekla-tulivuorta islantilaiset ovat sanoneet portiksi helvettiin.
Sininen Laguuni tulee esille monissa Islannin lomaoppaissa. Se ei kuitenkaan saanut minua syttymään liiallisen turistimaisuuden takia. Halusin kuitenkin päästä uimaan luonnon lämmittämässä vedessä. Eyjafjallajökull-jäätikön ja kuuluisan tulivuoren kupeessa sijaitsee yksi Islannin vanhimmista uima-altaista. Eyjafjallajökullin purkaus vuonna 2010 sekoitti muun muassa täysin Euroopan lentoliikenteen tuhkapilvellään. Tämä 1923 avattu uima-allas Seljavallalaug on nykyään vapaaehtoisvoimin ylläpidettävä uimapaikka, jonka luonto itse lämmittää. Vierailu on maksuton ja paikalla on vaatimattomat pukukopit. Mitään ylellisyyttä Seljavallalaug ei tarjoa, mutta erilaista ja kaunista kylläkin.
Parkkipaikalta lähtee polku kohti allasta, joka on Eyjafjöll-vuoren laaksossa.
Matkaa on noin 20 minuuttia - kiviä ja vesiesteitä!
Seljavallalaug-altaan yksi neljästä sivusta on kallionseinämää,
josta valuu myös höyryävän lämmintä vettä altaaseen.
Þingvellir on kansallispuisto ja Unescon maailmanperintökohde.
Kultainen kierros kuuluu kategoriaan "pakko kokea Islannissa". Mekin luonnollisesti kiersimme nämä kierroksen kolme päänähtävyyttä. Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatojen erkanemiskohta Þingvellir, Haukadalurin kuumat lähteet ja valtava vesiputous Gullfoss. Vuokra-autolla kiertäessä etuna oli omavalintainen ajankäyttö ja suunnitelmien muuttaminen, mutta kierrokselle pääsee myös bussiretkillä.
Kierroksen upeat luonnonnähtävyydet ovat kiehtovaa katsottavaa. Kierroksella poikkesimme myös telttakahvilaan, jonka omistajapariskunta hoivasi orpoja karitsoja. Kallionrinteellä kahviteltan yläpuolella pääsi myös näkemään entisajan luola-asumista Islannissa.
Mannerlaattojen toisistaan erkaantuminen on havaittavissa kivimuodostelmissa.
Öxarárfoss on silmiä hivelevää katseltavaa Þingvellirssa.
Gullfoss, eli kultainen putous. Ensimmäinen pudotus on 11 metriä ja seuraava 21 metriä.
Strokkur on yksi Islannin tunnetuimmista geysireistä, eli kuumista lähteistä.
Tavallisesti vesi nousee purkautuessaan noin 20 metrin korkeuteen,
mutta se voi nousta jopa tuplastikin korkeammalle.
Laugarvatnshellir - asumista Islannissa sata vuotta sitten.
Jo silloin ohikulkijoille myytiin kahvia ja virvokkeita.
Upea luonnon seinä!
Pariskunta huolehti myös karitsojen maidonsaannista tuttipullojen avulla.
Kohteena Islanti tarjoaa rutkasti nähtävää. Luonnon helmasta löytyvät ne viehättävimmät nähtävyydet ja sää saattaa vaihdella yhden päivän aikana laidasta laitaan, joten kannattaa varautua erilaisiin vaatetuksiin sekä ottaa myös sadevarustetta mukaan. Islannissa pärjäsimme ruotsin kielen taidolla, sillä islantilaiset opiskelevat peruskoulussa "pakkotanskaa". Kun ajattelen Islantia ja lomamatkaamme siellä, tulevat mieleeni sanat erilainen ja hämmästyttävä.
Islannin luonnssa näkee niin tulikuumina höyryäviä lähteitä kuin kuplivaa mutaakin.
