Seikkailujen satamaan on rantautunut tosielämän tarinoita sekä mielipiteitä ja myös lomakertomuksia. Tekstien takaa löytyy itse oman elämänsä seikkailija Roope Hietala. Laita köydet kiinni ja sulahda teksteihin!
Syyskuussa Itämeri vaihtui Välimereen, kun kesätunnelmaan oli päästävä.
Lumi suli, kesä tuli. Sitten kesä meni. Mielestämme kesä hujahti tänä vuonna äärimmäisen nopeasti. Siksi ajatus kesätunnelman jatkamisesta syyskuun lopulla kuulosti hyvältä ja pian varasimmekin Aurinkomatkoilta kaupunkiloman Välimeren rannalle. Kohteemme oli Katalonian pääkaupunki Barcelona. Määränpää valikoitui hyvien lentoaikataulujen, sekä myöskin sen suhteen, että Barcelona pystyy tarjoamaan helposti samassa paketissa niin rantaloman letkeyttä kuin kaupunkitunnelman sykettä.
Lähdön huumaa Maarianhaminan lentoasemalla.
Olimme ostaneet lisäksi Aurinkomatkojen kautta Finnairin liittymälennot, joten lähdimme matkaan Maarianhaminan lentoasemalta Ahvenanmaan Jomalasta. Syyskuinen aamupäivä oli mitä kauneimmillaan, kun nousimme taivaalle. Oli ilo seurata koneen ikkunasta Ahvenanmaan saariston tuttuja paikkoja sekä nauttia lennolla tarjotusta herkullisesta mustikkamehusta. Helsinki-Vantaan lentoasemalla meillä oli hyvin aikaa, ennen kuin oli tarkoitus jatkaa lentämistä kohti etelää.
Ahvenanmaan kaunista saaristomaisemaa.
Lentoasemalla päädyimme viettämään aikaa Finnair Loungeen, joka sijaitsee 3. kerroksessa lähtöportin 22 läheisyydessä. Tämä oli erinomainen valinta ja se antoi mukavaa potkua lomanaloitustunnelmaan. Vaalein sävyin sisustetussa loungessa oli runsaasti erilaisia istumapaikkoja, joista saattoi valita mieleisensä. Noutopöydistä sai hakea syötävää niin monta kertaa kuin halusi. Tarjolla oli pieni salaattibuffet, kaksi pääruokavaihtoehtoa lisukkeineen sekä keittovaihtoehto. Lisäksi tarjolla oli kiva sekä herkullinen valikoima jälkiruokia. Juomalasit odottivat niin ikään buffet-tyylisesti täyttäjiään ja niihin sai valita viiniä, kuohuviiniä, olutta, lonkeroa, konjakkia, likööriä sekä alkoholittomia juomia. Odotusaika meni kuin siivillä, vaikka siiville pääsyä vasta odoteltiin.
Finnair Loungen tarjontaa.
Finnair Loungessa on lupa herkutella.
Iltapäivästä jatkoimme lentämistä kotimaisen Finnairin lennolla. Lento oli siinä mielessä hämmentävä, että matkustamohenkilökunnasta kukaan ei puhunut lainkaan suomea eikä ruotsia. Mielestämme Finnairin kuuluisi työllistää suomalaisia ja matkustamohenkilökunnasta edes esimiehen tulisi osata molempia kotimaisia kieliä. Suomen valtio omistaa toistaiseksi reilun enemmistön lentoyhtiön osakkeista. Kielihämmennyksestä huolimatta pääsimme kuitenkin perille kohteeseen.
Saavuimme Barcelonaan auringonlaskun aikaan.
Barcelonan lentoasemalta pääsee keskustaan bussilla, junalla sekä myöskin metrolla. Päädyimme kuitenkin ottamaan taksin, jolla pääsisimme kätevästi suoraan hotellillemme. Hintaa taksimatkalle tuli noin 30 euroa. Kyydissä meitä oli kaksi aikuista kahden matkalaukun sekä kahden käsimatkatavaran kera. Majapaikaksemme oli pohdinnan päätteeksi valikoitunut Hotel del Mar, jonka sijainti vaikutti jo varausvaiheessa hyvältä. Sitä se oli myös käytännössä, sillä hotelli sijaitsi sopivasti kävelyetäisyydellä rannasta sekä kaupungin pääkatu La Ramblasta.
Hotel del Mar.
Pakettiimme kuului aamiainen ja olimmekin ilahtuneita varsinkin valikoiman tapasleikkeleistä.
Mirador de Colom on Kristoffer Kolumbuksen muistomerkki
La Ramblan satamanpuoleisessä päässä.
Valitettavasti saamamme hotellihuone ei vastannut ostamaamme huonetta, lisäksi huoneessa ilmeni ikäviä puutteita. Olimmekin välittömästi yhteydessä Aurinkomatkoihin, joka alkoi selvittämään asiaa. Tässä vaiheessa mainittakoon, että jo ennen matkaa Aurinkomatkojen asiakaspalvelu oli ollut lievästi sanottuna ontuvaa. Myöskään paljon mainostettu Aurinkomatkojen sovellus ei tominut teknisen vian takia lainkaan koko matkan aikana. Saimme vaihdettua huoneen oikeanlaiseksi vasta seuraavana päivänä. Tuloiltana lähdimme kuitenkin vielä ulos kävelemään sekä nauttimaan suurkaupungin sykkeestä. Katukauppiaita, tivolilaitteita, naurua, palmuja, rakastavaisia, matkamuistoja...
Iloinen tivolitunnelma oli läsnä rantakadulla.
Maailmanpyörästä avautui hieno iltanäkymä meille aivan uuteen kaupunkiin.
Asukkaita Barcelonan kaupungissa on yli 1,6 miljoonaa ja kaupungista käytetään lempinimeä Barna. Barcelonan metropolialueen asukasluku on yli 5,5 miljoonaa, eli lähes saman verran kuin koko Suomessa on väestöä! Palveluita onkin runsaasti saatavilla. Rantahietikkoa on tarjolla lähes viiden kilometrin verran. Rannalla olikin mukava kävellä paljain varpain ja tuntea kuinka hiekka virtaa varpaiden välissä. Oli kiva katsella rentoa rantaelämää sekä kauempana näkyviä lentokoneita, jotka olivat laskeutumassa Barcelonan lentoasemalle. Totta kai myös Välimeri houkutteli uimaan! Kesätunnelma oli tullut takaisin.
Ei kiirettä. Makoilua auringossa. Varpaat uppoutuvat hiekkaan. Ja eikun mereen!
Olimme vuokranneet auton SocialCarin kautta. Auton avulla kiertelyalue laajenee kummasti, tosin parkkipaikan löytäminen keskustan alueella saattoi olla yllättävänkin haastavaa. Liikennekulttuuri on erilainen kuin Suomessa, mutta kuitenkin hyvin mukaansatempaava. Olikohan kaupunkialueella joku virallinen nopeusrajoituskin...? Vuokrasimme loman viimeiseksi iltapäiväksi pyörät, jotka osoittautuivat keskustassa autoa näppärämmiksi menopeleiksi. Polkupyörille löytyi myös omia kaistoja, joilla liikkuminen oli sujuvaa.
Katukuvaa Barnasta.
Barcelonan katukuvaa.
Barnan kaupunkinäkymää.
Barcelonan jahtisatama.
Barcelona pursuaa niin nähtävyyksiä, aktiviteettejä kuin museoitakin. Tunnetuin nähtävyys on Barcelonan symboliksikin titeerattu lukuisten yksityiskohtien Sagrada Família, joka on kyllä näkemisen arvoinen kirkko jo pelkästään ulkopuoleltakin nähtynä. Güellin puisto on kuvattuna useissa mainoksissa, ja se on myös osa Unescon maailmanperintöluetteloa. Myös Aurinkomatkojen sivulla oli kyseisestä puistosta suuri kuva, joka houkuttelevuudellaan edisti lomakohteemme valintaa.
Sagrada Famílian rakennustyöt aloitettiin vuonna 1882.
"Rakentaminen on vielä kesken, pahoittelemme tästä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa."
Güellin puiston rakennustyöt aloitettiin vuonna 1900
ja kokonaisuus valmistui 14 vuotta myöhemmin.
Güellin puistossa on upeaa mosaiikkikoristeltua.
Güellin puisto sijaitsee korkealla kukkulalla.
Antoni Gaudín on suunnitellut Güellin puiston.
Kävely pitkin kaupunkia ilman varsinaista suunnitelmaa on myös mielenkiintoista. Vastaan voi tulla mitä kiinnostavampia paikkoja, kuten Parc de la Ciutadellan viehättävä puistoalue. Erikoisempiakin asioita saattaa tulla vastaan; hiukan janoisena innostuin virvoitusjuoma-automaatista, mutta se olikin aikuisten leluautomaatti. Juotavaa löytyi kuitenkin pian supermarketista.
Katalonian parlamenttirakennus Parc de la Ciutadellanissa.
La Cascada Monumental, Parc de la Ciutadellan.
Omasta mielestäni matkan ehdoton kohokohta oli vierailu Tibidabo-vuorella. Serpenttiinitietä pitkin ajaminen vuorenrinnettä ylös oli jo sinällään mielenkiintoinen kokemus - samaan aikaan jännittävää ja upeaa. Ajomatka oli kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä vieläkin hienompaa oli luvassa. Vuoren korkein kohta nousee merenpinnasta 512 metriä ja näkymät ovat sen mukaiset. Korkeimmalle kohdalle on rakennettu Sagrat Corin kirkko ja vieressä on myös huvipuisto.
Sagrat Corin kirkon Jeesus-patsas ylettyy yli 575 metrin korkeuteen merenpinnasta.
"Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää..." Ei ihan katolle asti, mutta melkein. Kirkon sisällä nimittäin kulki hissi noin puoleenväliin rakennusta, jonka jälkeen saattoi vielä nousta ylemmäs portaita pitkin. Ylöskiipeäminen todella kannatti! Korkeimman näköalaterassin lattia on jo yli 564 metriä merenpinnasta ja näköala on kirjaimellisesti henkeäsalpaavan upea! Terassi tarjosi ällistyttävän upean 360 asteen näkymän. Suoraan yläpuolella oli Jeesus-patsaan lisäksi vain taivasta. Kaupunkialueen laajuudesta sai entistäkin tarkemman käsityksen. Ensimmäisenä iltana olimme vierailleet rannan tuntumassa olevassa maailmanpyörässä - voi miten pieneltä se näyttikään ylhäältä käsin! Yleensä pyrin kipuamaan korkeisiin paikkoihin, koska niistä avautuvat upeat näköalat. Täytyy kuitenkin myöntää, että tällä kertaa korkeus jo hiukan pelotti. Ylhäällä oli havaittavissa tutinaa niin jaloissa kuin käsissäkin sekä varovaiset askeleet. Joka tapauksessa maisemien ihaileminen oli todellinen elämys. Annan tälle vierailulle erittäin vahvan suosituksen!
Vaikuttava näköala, joka painui syvälle mieliimme.
Lähtöpäivänä matkatavarat sai kätevästi jättää säilytykseen hotellille. Kotimatka Finnairin siivillä alkoi vasta illallalla, joten meillä oli koko lähtöpäiväkin aikaa nautiskella kaupungista. Kävelyä rannalla, viimeisiä ostoksia, polkupyöräilyä, Piña Colada terassilla, Iberico-possua lautasella... Paluulennon aikana ilta sekä yö olivat selkeän kirkaat ja lentoreittimme myötäili isoja kaupunkeja, joiden valomeriä saattoi ihailla.
Pieni kävelykatu, jonka varrella oli liikkeitä.
Iberico-possua ja ruokajuomana totta kai paikallista cavaa.
Ravintoloiden listoilla oli paljon tapaksia, joista paria maistoimmekin
Lentokoneen ikkunasta sai matkan aikana ihailla jatkuvasti valomeriä.
Keskellä yötä saavuimme takaisin koti-Suomeen. Vietimme vaihtoajan uinuvalla Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Liittymälento Ahvenanmaalle oli lähdössä aikaisin aamulla, joten Finnairin perinteinen "illaksi kotiin" olikin tällä kertaa "aamuksi kotiin". Pääsimmekin kotiin yhden antoisan seikkailun rikkaampana, sillä Barcelona vastasi odotuksiin hienosti.
Jouluaattona käteeni tupsahti yllätys, nimittäin lippu UMK18: Saara Aalto-show'n. Ilo sekä hämmästys olivat läsnä ja lahjan takana oli tietenkin Mäkkäri. Pian olinkin jo varaamassa lentolippuja Ahvenanmaalta Manner-Suomeen. Kuitenkin vielä joulukuun alussa olin ollut hieman skeptinen tapahtumasta. Tai joo, ainahan Euroviisut kiinnostavat, mutta miksi vaivautua paikanpäälle kolmen kappaleen takia? Saara Aalto oli jo etukäteen valittu Suomen seuraavaksi euroviisuedustajaksi, mutta viisukappale oli vielä hakusessa. Tapahtuman mainonta kuitenkin puri, joten ennen joulun pyhiä kiinnostus oli jo selvästi korkeammalla.
Parin kuukauden odotus oli takana nopeammin kuin uskoinkaan ja pian huomasin katsovani Maarianhaminan lentoaseman ikkunasta laskeutuvaa lentokonetta. Oli aika ylittää Itämeri ilmateitse ja näin matka sujuikin jälleen hujauksessa. Vatsa muistutteli olemassaolostaan Helsinki-Vantaalle laskeutumisen jälkeen. Tapasimmekin Mäkkärin kanssa Helsingin keskustassa ja suuntasimmekin ravintola Kiilaan lauantaibrunssille.
Kiila sijaitsee kätevästi Helsingin ytimessä ja ravintolan ikkunoista avautuu mielenkiintoisen vilkas kaupunkinäkymä Stockmannin edustalle. Ravintolassa on miellyttävä miljöö, mutta valitettavasti asiakaspalvelu oli aika näkymätöntä. Brunssin herkut löytyivät houkuttelevasti noutopöydistä. Valikoimaan kuuluivat perinteiset aamiaistarpeet leivistä muroihin, mutta myös lämpimiä aamiaisruokia lihapullista pekoniin. Itse pidin erityisesti herkullisesta salaattipöydästä sekä jälkiruokapöydän ihanasta pannacottasta. Pitkän kaavan mukaan nautitun brunssin jälkeen poikkesimme pikaisesti myös ostoksilla, jonka jälleen olikin jo aika suunnata valmistautumaan viikonlopun kohokohtaan.
Kiireetön brunssi oli erinomainen tapa aloittaa viikonloppu.
Suomen vuoden 2018 euroviisuedustuskappaleen valinta, eli UMK18: Saara Aalto-show, järjestettiin Espoon Metro Areenalla. Kilpailupaikka oli meille entuudestaan tuttu edellisen vuoden UMK:sta. Areenalla olivat puitteet jälleen kunnossa, joten näyttävästä show'sta oli helppo nauttia. Tapahtuman juontajana oli Krista Siegfrids, hän esitti myös häikäisevän avausnumeron. Green roomin isäntänä puolestaan hauskutti Christoffer Strandberg. Väliaikaesiintyjinä nähtiin Spice Girlsistä tuttu Melanie C sekä ihastuttava CatCat yhdessä Krista Siegfridsin kanssa. Dublinin Euroviisuissa vuonna 1994 Suomea edusti niin ikään CatCat.
UMK tavoitti lauantai-iltana kotisohvilta yhteensä peräti 1,2 miljoonaa katsojaa.
Saara Aalto esitti kolme kappaletta, joista yleisöäänestyksen sekä kansainvälisten raatien yhteistuloksella valittiin voittajaksi kappale Monsters. Kappale kertoo pienistä hirviöistä, jotka ovat jääneet elämään pään sisälle negatiivisten asioiden takia, mutta nyt niistä on aika päästää irti. Esitys alkoi synkänpuhuvana, mutta loppua kohden lava täytyi näyttävästi neonväreistä sekä laservaloista. Henkilökohtaisesti oman suosikin löytäminen oli haastavaa, mutta lopulta omakin ääni tuli annettua Monsters-kappaleelle. Monsters on varmasti hyvä valinta Saara Aallon ja Suomen euroviisuedustuskappaleeksi.
Kaksi muuta kappaletta olivat Domino ja Queens. Paikanpäällä koettuna Domino oli suuri yllättäjä, sillä ennen kyseistä iltaa kappale ei herättänyt minussa juuri mitään tunteita. Saara Aalto esitti mielestäni kappaleen livenä huomattavasti paremmin ja antoi enemmän kuin ennakkoon kuullussa studioversiossa. Dominon lavashow oli myös tyylikkäästi toteutettu. Domino kamppailikin äänestyksen aikana viimeiseen asti äänestäni. Queens jäi puolestaan harmillisesti odotettua latteammaksi eikä mahtipontisen lavashow'n teema mielestäni aivan kohdannut kappaleen kanssa. Prameat lavashow't kaikkiin kolmeen ehdokas kappaleeseen oli luonut Brian Friedman. Hän on suunnitellut koreografioita muun muassa Britney Spearsille.
Lavalla nähtiin jättimäisiä dominopalikoita,
joista yksi pyörähti ympäri Saara Aalto mukanaan.
UMK oli täynnä väriä, iloa, ammattitaitoa ja mukavaa viisumeininkiä. Tyylikkään show'n jälkeen olikin mukava jatkaa iltaa ja puida nähtyjä esityksiä. Puintipaikaksi valikoitui Lost in Helsinki, jossa päädyimme nauttimaan naposteltavaa viinilasien kera. Myös tanssilattia kutsui meitä myöhemmin illalla.
Queens kappaleen aikana lavalla nähtiin juna, vilkkuvat portaat ja pyrotekniikkaa.
Sunnuntaiaamu alkoi leppoisasti aamiaisen ja netti-tv:n merkeissä, mutta iltapäivästä suuntasimme Helsingin Talvipuutarhaan. Eksoottisten kasvien puutarha sijaitsee Töölönlahden pohjoispuolella lähellä Helsingin olympiastadionia. Nähtävillä on yli 200 erilaista kasvia palmuista kaktuksiin. Ensimmäisen kerran ovet avattiin yleisölle jo vuonna 1893 ja Talvipuutarha onkin miellyttävä vierailukohde.
Talvipuutarhaan on vapaa pääsy.
Väriloistoa Talvipuutarhassa.
Palmujen katveesta siirryimme Mäkkärin kanssa keskustaan syömään, ennen kuin suuntasimme Helsinki-Vantaalle. Matkalla seuraamme liittyi vielä Liisa, hänen kanssaan ystävystyin aikoinaan ammattikoulussa. Porukalla nautimme lentoasemalla ylihinnoitellut kupposet kuumaa ja vaihdoimme kuulumisia. Paluulento takaisin Ahvenanmaalle oli noin tunnin myöhässä, sillä aikataulun mukaisella lähtöhetkellä lentokone oli vielä Vaasassa. Lentoa odotellessa olikin hyvä muistella mukavaa viikonloppua!
Kesä tuli, kesä meni ja syksykin näytti jo värinsä. Aika on ihmeellinen asia. Se vain etenee, kuitenkin koko ajan samalla vauhdilla, vaikka välillä tuntuu, että se etenisi nopeammin ja toisinaan aivan liian hitaasti. Minusta on nyt tuntunut tuolta ensimmäiseltä vaihtoehdolta ja siksi en ole vain löytänyt aikaa pysähtyä Seikkailujen satamaan. Mutta nyt on sen aika: Tervehdys pitkästä aikaa!
Elämä on täynnä seikkailuja!
Kevät(kin) oli jo töissä hektistä aikaa (puhumattakaan kesästä), joten kesäkuun alussa oli loistava aika lennähtää saarelta toiselle. Olimme nimittäin ostaneet erittäin edulliset lennot Islantiin Finnairin tammialesta. Islanti oli tuolloin ainoa Pohjoismaa, joka oli vielä kokematta. Finnairillekin kohde on vielä tuore, nimittäin vasta tämän vuoden keväällä lennettiin ensilento Islantiin heidän sinivalkoisilla siivillään.
Norra on suomalainen lentoyhtiö.
Kotoamme Ahvenanmaalta emme toki saaneet suoria lentoja Islantiin. Finnairin kätevät liittymälennot Maarianhaminan kansainvälisen lentoaseman ja Helsinki-Vantaan välillä hoidettiin Norralla eli Nordic Regional Airlines Oy:llä.
Viikinki Leifur Eiríkssonin eli Leif Erikinpojan patsas Reykjavíkissa.
Hän oli ensimmäinen Amerikan maaperälle astunut eurooppalainen.
Vastapäätä patsasta on hänen nimikkohotellinsa.
Keflavíkin kansainvälinen lentoasema sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Reykjavíkista. Säännölliset linja-autokuljetukset takaavat liikennöinnin lentoaseman ja pääkaupungin välillä. Majoituimme aivan Reykjavíkin keskustassa Hotel Leifur Eirikssonissa, joka toimi meille lähestulkoon vain tukikohtana, yösijana sekä aamiaisravintolana. Aamiaisesta puheenollen, tarjolla oli maukkaita vohveleita lisukkeineen! Olimme vuokranneet etukäteen auton yksityishenkilöltä CarRenters.is:n kautta. Auton vuokraus todellakin kannatti, autolla nimittäin pääsi helposti liikkumaan ja näkemään enemmän. Vuokrauspalvelu toimi myös kätevästi ja maksu välittyi palvelun kautta vuokraajalle.
Näyttävä musiikkitalo on valmistunut vuonna 2011
ja sen ulkoseinät on valmistettu lasitiilistä.
Vierailimme Reykjavíkissa muun muassa Islannin musiikkitalo Harpassa, kasvitieteellisessä puutarhassa Grasagarður Reykjavíkurissa, Hallgrímskirkjassa eli Hallgrímurin kirkkossa ja sen kellotornin näköalatasanteella sekä totta kai myös kaupungin ostoskadulla. Islantiin ei muuten kannata suunnata Matti kukkarossa ja itseasiassa mahdolliselle budjettimatkaajalle Norjakin on parempi vaihtoehto. Esimerkiksi meillä Suomessa kissan märkäruokapaketti 12x100 grammaa maksaa noin neljä euroa, kun taas Islannissa hinta on 14 euron luokkaa. Norjassa vastaava maksaa noin 5-6 euroa. Hintataso on korkea myös majoituksen ja ruokailun suhteen. Esimerkiksi ravintolassa häränpihvistä voi hyvinkin joutua maksamaan yli 50 euroa, myös Reykjavíkin ulkopuolella.
Sólfarið Reykjavíkissa on kunnianosoitus auringolle.
Hotellihuoneemme ikkunasta näkyi Hallgrímskirkja.
Kyseinen kirkko on Islannin korkein rakennus.
Kirkko ulottuu 74,5 metrin korkeuteen
ja sen näköalatasanteelta avautuu värikäs maisema.
Idyllisessä Reykjavíkissa on asukkaita 121 822 (2016),
eli enemmän kuin Lahdessa, mutta vähemmän kuin Jyväskylässä.
Se on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki.
Kaupungin ulkopuolelle oli helppo lähteä tutkimaan paikkoja, koska käytössämme oli vuokraamamme auto. Maaseudulla näkyi runsaasti söpöjä villaeläimiä, nimittäin lampaita! Islannissa onkin kesäaikaan neljä kertaa enemmän lampaita kuin islantilaisia. Totta kai myös sympaattisia islanninhevosia täytyi päästä ruokkimaan, joka kuuluu maailman vanhimpiin hevosrotuihin. Päätimme myös "ohimennen" kiivetä Úlfarsfell-vuorelle.
Hevosten vieminen Islantiin on kiellettyä, eikä maasta poistunutta hevosta voi viedä takaisin.
Tällä tavalla rotu pysyy täysin puhtaana ja ainutlaatuisena.
Näin myös estetään eläintautien pääsy Islantiin.
Úlfarsfell on pieni 296 metriä korkea vuori. Kiipesimme sen näköalapaikalle katsomaan maisemia.
Matkaa Reykjavíkista on noin 12 kilometriä. (Ahvenanmaan korkein kohta on yli puolet matalampi, eli 132 metriä.)
Islannin tuliperäisyyden vuoksi
geotermistä energiaa voidaan helposti hyödyntää,
kun kuuma vesi saadaan läheltä maan pintaa.
Islannin energia on lähes sataprosenttiseeti uusiutuvaa. Esimerkiksi geotermistä lämpöä käytetään paljon hyväksi. Kävimme Nesjavallavirkjun-voimalaitoksen alueella, joka lämmittää muun muassa reilusti suurimman osan pääkaupunkiseudun taloista sekä vedestä. Geotermistä lämpöä on niin paljon, että sen voimalla Islannissa esimerkiksi lämmitetään myös ulko- ja sisäuima-altaita, kasvihuoneita ja merivettä. Sen avulla sulatetaan jopa lunta ja jäätä kaupungin kaduilta.
Nesjavallavirkjun-voimalaitoksen aluetta.
Kivikkoista maastoa on paljon.
Islannin luonto on omalaatuinen. Maisemaa hallitsevat niin jylhät vuoret kuin tulivuoretkin. Karuutta ei voi olla huomaamatta, kasvillisuus nimittäin on niukkaa ja metsät ovat lähes kokonaan poissa. Tosin runsaat määrät lupiineja tuo violettia väriä ja vihreää taas sammaleiden peittämät laavakentät. Valkoinenkin on mukana lumena sekä jäänä. Kun kyseessä on kuitenkin saarivaltio, niin meren kauneudestakin pääsee nauttimaan. Joet virtaavat pauhaavina kohti Atlanttia. Kuvauksellisen kauniita vesiputouksia ei voi olla mainitsematta!
Lammaslaitumet kukoistivat vehreinä. Lampaita saattoi kiipeillä myös pitkin korkeita vuoria!
Lupiineja on aikanaan viety Islantiin, jotta ne parantaisivat maaperää metsiä varten. Lupiini kasvattaa typpipitoisuutta maaperässä sitomalla typpeä ilmasta.
Pinta-alaltaan Islanti on noin kolmasosa Suomen pinta-alasta.
ja rantaviivaa Atlantin kanssa on noin 4 970 kilometriä.
Erittäin lumoavan Seljalandsfoss-vesiputouksen takaa pääsee kävelemään.
Seljalandsfossin putouskorkeus on 60 metriä.
Kuvassa näkyvää Hekla-tulivuorta islantilaiset ovat sanoneet portiksi helvettiin.
Sininen Laguuni tulee esille monissa Islannin lomaoppaissa. Se ei kuitenkaan saanut minua syttymään liiallisen turistimaisuuden takia. Halusin kuitenkin päästä uimaan luonnon lämmittämässä vedessä. Eyjafjallajökull-jäätikön ja kuuluisan tulivuoren kupeessa sijaitsee yksi Islannin vanhimmista uima-altaista. Eyjafjallajökullin purkaus vuonna 2010 sekoitti muun muassa täysin Euroopan lentoliikenteen tuhkapilvellään. Tämä 1923 avattu uima-allas Seljavallalaug on nykyään vapaaehtoisvoimin ylläpidettävä uimapaikka, jonka luonto itse lämmittää. Vierailu on maksuton ja paikalla on vaatimattomat pukukopit. Mitään ylellisyyttä Seljavallalaug ei tarjoa, mutta erilaista ja kaunista kylläkin.
Parkkipaikalta lähtee polku kohti allasta, joka on Eyjafjöll-vuoren laaksossa.
Matkaa on noin 20 minuuttia - kiviä ja vesiesteitä!
Seljavallalaug-altaan yksi neljästä sivusta on kallionseinämää,
josta valuu myös höyryävän lämmintä vettä altaaseen.
Þingvellir on kansallispuisto ja Unescon maailmanperintökohde.
Kultainen kierros kuuluu kategoriaan "pakko kokea Islannissa". Mekin luonnollisesti kiersimme nämä kierroksen kolme päänähtävyyttä. Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatojen erkanemiskohta Þingvellir, Haukadalurin kuumat lähteet ja valtava vesiputous Gullfoss. Vuokra-autolla kiertäessä etuna oli omavalintainen ajankäyttö ja suunnitelmien muuttaminen, mutta kierrokselle pääsee myös bussiretkillä.
Kierroksen upeat luonnonnähtävyydet ovat kiehtovaa katsottavaa. Kierroksella poikkesimme myös telttakahvilaan, jonka omistajapariskunta hoivasi orpoja karitsoja. Kallionrinteellä kahviteltan yläpuolella pääsi myös näkemään entisajan luola-asumista Islannissa.
Mannerlaattojen toisistaan erkaantuminen on havaittavissa kivimuodostelmissa.
Öxarárfoss on silmiä hivelevää katseltavaa Þingvellirssa.
Gullfoss, eli kultainen putous. Ensimmäinen pudotus on 11 metriä ja seuraava 21 metriä.
Strokkur on yksi Islannin tunnetuimmista geysireistä, eli kuumista lähteistä.
Tavallisesti vesi nousee purkautuessaan noin 20 metrin korkeuteen,
mutta se voi nousta jopa tuplastikin korkeammalle.
Laugarvatnshellir - asumista Islannissa sata vuotta sitten.
Jo silloin ohikulkijoille myytiin kahvia ja virvokkeita.
Upea luonnon seinä!
Pariskunta huolehti myös karitsojen maidonsaannista tuttipullojen avulla.
Kohteena Islanti tarjoaa rutkasti nähtävää. Luonnon helmasta löytyvät ne viehättävimmät nähtävyydet ja sää saattaa vaihdella yhden päivän aikana laidasta laitaan, joten kannattaa varautua erilaisiin vaatetuksiin sekä ottaa myös sadevarustetta mukaan. Islannissa pärjäsimme ruotsin kielen taidolla, sillä islantilaiset opiskelevat peruskoulussa "pakkotanskaa". Kun ajattelen Islantia ja lomamatkaamme siellä, tulevat mieleeni sanat erilainen ja hämmästyttävä.
Islannin luonnssa näkee niin tulikuumina höyryäviä lähteitä kuin kuplivaa mutaakin.
