Vakoilumatka Ruotsiin

Onko Ruotsissa kaikki paremmin?

Kävimme HavsViddenin työporukalla Ruotsissa vakoilemassa kartanohotelli Friiberghs Herrgårdenia. Friibergh sijaitsee Örsundsbrossa, joka on Tukholman ja Uppsalan välissä. (Tukholmasta on matkaa noin 65 km, Uppsalasta puolestaan noin 40 km.) Örsundsbro on taajama Enköpingin kunnassa.

Lähdimme matkaan aamulla Viking Linen rautarouvalla, eli M/S Rosellalla. Merimatka Maarianhaminasta Kapellskäriin sujui leppoisasti rupatellen sekä nauttien maukasta meriaamiaista Bistro Buffetissa. Alus oli telakoitavana tammikuussa, mutta merkittäviä muutoksia matkustajatiloihin ei tehty. Muutama seinä oli saanut uuden tapetin, yökerhoa oli avarrettu, lisäksi Tax Freen puolella oli uusia hyllyjä, yms...

M/S Rosella, Bistro Buffet

M/S Rosella, Neuvonta

Kapellskäristä jatkoimme matkaa Friiberghs Herrgårdenille moottoriteitä, sekä kapeita töyssyisiä teitä pitkin. Kartano ei ulkoisesti antanut itsestään kovinkaan paljoa vielä parkkipaikalle saavuttua. Sisälle päästyä alkoi hengitys salpaantua hitaasti, mutta kuitenkin varmasti. Pieniä huoneita oli tyylikkäästi sisustettu vanhan ajan tyyliin. Ikkunoista näkyi tyylikäs järvimaisema, joka avautui entistäkin tyylikkäämmin päärakennuksen terassilta. Friiberghs on ensisijaisesti suunniteltu kokousasiakkaille, mutta toki myös yksityisasiakkaat pääsevät nauttimaan kartanohotellin tunnelmasta.

Vierailun aikana meille esiteltiin yrityksen toimintaa, ja samalla pystyimme suunnittelemaan miten meillä töissä voitaisiin käyttää hyviä ideoita hyödyksi - tai toteuttaa ideat vieläkin paremmin. Aurinkoisten päivien ansiosta pääsimme myös ottamaan aurinkoa kauniissa maisemissa. Tarjolla oli myös ruokaa, juomaa sekä leivonnaisia ja välipalaa. Myös erilaisia aktiviteetteja oli tarjolla, kuten saunomista, golfia, tennistä, veneilyä, krokettia, biljardia... Itse pelasin sulkapalloa, lisäksi kävin myös melomassa.

Hotellin kaikki huoneet olivat yksilöllisiä ja tavasta poiketen niitä ei oltu numeroitu. Huoneet olivat nimetty sisustuksen mukaan, esim. Sjörummet, Bombay, Gröna Lund... Huoneet olivat eri puolilla kartanon aluetta omissa rakennuksissaan.

Sjörummet, Friiberghs Herrgård

Sjörummet, Friiberghs Herrgård

Friiberghs Herrgården tarjosi mielestäni tyylikkäät puitteet kauniilla paikalla ja aistittavissa oli ruotsalaista tunnelmaa. Ruokapuoli ei kuitenkaan kohdannut minun makunystyröideni kanssa. Mielenkiintoinen aktiviteettien tarjonta sekä hymyilevä asiakaspalvelu saivat minulta pisteitä.

Ennen Kapellskäriin menoa kävimme shoppailemassa IKEA Barkarbyssä, jossa soi taustalla Abba. Kaikki mitä Ruotsin matkalta saattaa toivoa? Antoisan ostostuokion jälkeen matka jatkui tosiaan kohti Kapellskäriä, josta Viking Linen M/S Rosella lähti kohti Maarianhaminaa.

Laivalla söimme jälleen Bistro Buffetissa, jossa oli nyt Grilli- ja paistipöytä. Tämä kattaus on jo pelkästään hyvä syy lähteä risteilemään M/S Rosellalla, koska erittäin edulliseen hintaan on tarjolla herkullinen valikoima lämpimiä ruokia sekä lihaa. Lisäksi salaattipöytä täydentää mukavasti lautasia, jälkiruoaksi on jäätelöä ja sorbettia. Juomat kuuluvat myös kattauksen hintaan! Grilli- ja paistipöydän tarjonta saattaa vaihdella jopa päivittäin, eli tarjontaan ei pääse kyllästymään.

M/S Rosella, Bistro Buffet

Aluksen avaran Tax Free -myymälän kattavasta valikoimasta oli helppo ostaa tuliaisia kotiin. Vielä ennen kotisaarelle saapumista istuimme yhdessä yökerhon puolella ja puimme matkan kasaan. Kannatti lähteä, vaikka on kotiin aina mukava palata!

Elämysten meri - Itämeri.

-Roope-

Minun ystäväni on kuin niitynkukka

Mitä on ystävyys?

Lapsena kaveruus on yleensä luonnollinen asia, tai minulle se ainakin oli. Kavereita sai helposti mm. koulussa ja harrastuksissa. Kavereita oli jopa niin paljon, että kaverisynttäreitä suunnitellessa joutui karsimaan vieraita! Tänään katsoessani Facebookin kaverilistaani saan huomata saman - kavereita on hurjasti (ja varmasti joutuisin tästä listasta karsimaan väkeä suunnitellessa kaverisynttäreitä).

Usein esille tuleva kysymys lapsena oli "kuka on sun paras kaveri?". Silloin kysymystä ei ajatellut sen syvällisemmin. Silloin ei myöskään tullut ajateltua tarkemmin sanoja kaveruus ja ystävyys. "Ystävä on se, kenen kanssa viettää enemmän aikaa."

Nuoruus tuli lopulta kamalan nopeasti ja kuva maailmasta laajeni. Samalla myös kaveripiiri pieneni, mutta tilalle tuli "tuttuja". Entisiä "kavereita" saattoikin sanoa vain tutuiksi. Nuorena oma persoonallisuus kasvoi lisää ja omat mielipiteet saivat enemmän tilaa. Tästä johtuen hakeutui enemmän omantyylisten ihmisten joukkoon. Mutta oliko se tietoista vai alitajuntaista, en tiedä.

Peruskoulun jälkeen oli aika hajaantua luokkakavereista, joista suurin osa oli ollut samalla luokalla yhdeksän vuotta. Alkoi ammattikoulu ja edessä oli uudet ihmiset - uudet kaverit ja ystävät. Kyllä, uudet - kaverit ja ystävät eivät välttämättä ole pysyviä. Silloin sen käsitti kaikista parhaiten, vaikka samahan oli jo toistunut aikaisemmin esim. lopetettua harrastuksen.

Ammattikoulussa sai taas Facebookin kaverilista täytettä - luokkakavereista ja työssäoppimispaikalla työskennelleistä ihmisistä. Osa heistä on vieläkin minulle ystäviä, mutta joku saattaa olla pelkkä kaveri ja kolmas tuttu. Tämä sama kaava toistuu aina,  kun lopettaa työpaikkassa tai koulussa.

Työpaikoilta sai uuden termin - työkaverit. Onko työkaveri vähäpätöisempi kuin kaveri? Työskentelin laivalla ja silmät vetisten hyvästelin lopettavan työkaverin. Tähän kollegani tokaisi - "me olemme täällä vain työkavereita". Tämän jälkeen silmistä alkoi sataa vettä entistäkin enemmän ja koin jopa ärtymystä kollegaani kohtaan. Jälkeenpäin ajateltuna hän puhui aivan totta...

Vaikka ystävyys hiipuisi kaverisuhteen tasolle tai yhteyttä ei enää pidettäisi, niin kyllä yhteiset salaisuudet, muistot ja kommellukset säilötään. Moni ystäväni on säilynyt elämäni aikajanalla, vaikka olemme jatkaneet risteyksissä eri suuntiin. Ystävyys kestää katkot ja siitä on mahdollista jatkaa mihin on jääty. Muutettuamme tänne Ahvenanmaalle olen myös huomannut, että ystävyyden eteen täyyy tehdä töitä. Muutoin ystävistä tulee helposti kaverilistalle täytettä, joka pitäisikin Facebookissa nimetä uudelleen tuttavalistaksi.

Paras ystäväni tietää mistä innostun ja vihastun. Hän kuuntelee ja neuvoo sekä on läsnä. Hän on saanut jakaa monta muistoa kanssani ja tulee vielä jakamaan. Tämä yhteinen tarina alkoi Orimattilan Tönnössä, kun olin intiaanipukuun pukeutuneena Kalpakujan risteyksessä. Tämä kiinnitti hänen huomionsa ja siitä se sitten lähti! Tänä kesänä tätä yhteistä seikkailua tulee täyteen 15 vuotta, Kiitos "Mäkkäri" <3

-Roope-