Seikkailujen satamaan on rantautunut tosielämän tarinoita sekä mielipiteitä ja myös lomakertomuksia. Tekstien takaa löytyy itse oman elämänsä seikkailija Roope Hietala. Laita köydet kiinni ja sulahda teksteihin!
Jouluaattona käteeni tupsahti yllätys, nimittäin lippu UMK18: Saara Aalto-show'n. Ilo sekä hämmästys olivat läsnä ja lahjan takana oli tietenkin Mäkkäri. Pian olinkin jo varaamassa lentolippuja Ahvenanmaalta Manner-Suomeen. Kuitenkin vielä joulukuun alussa olin ollut hieman skeptinen tapahtumasta. Tai joo, ainahan Euroviisut kiinnostavat, mutta miksi vaivautua paikanpäälle kolmen kappaleen takia? Saara Aalto oli jo etukäteen valittu Suomen seuraavaksi euroviisuedustajaksi, mutta viisukappale oli vielä hakusessa. Tapahtuman mainonta kuitenkin puri, joten ennen joulun pyhiä kiinnostus oli jo selvästi korkeammalla.
Parin kuukauden odotus oli takana nopeammin kuin uskoinkaan ja pian huomasin katsovani Maarianhaminan lentoaseman ikkunasta laskeutuvaa lentokonetta. Oli aika ylittää Itämeri ilmateitse ja näin matka sujuikin jälleen hujauksessa. Vatsa muistutteli olemassaolostaan Helsinki-Vantaalle laskeutumisen jälkeen. Tapasimmekin Mäkkärin kanssa Helsingin keskustassa ja suuntasimmekin ravintola Kiilaan lauantaibrunssille.
Kiila sijaitsee kätevästi Helsingin ytimessä ja ravintolan ikkunoista avautuu mielenkiintoisen vilkas kaupunkinäkymä Stockmannin edustalle. Ravintolassa on miellyttävä miljöö, mutta valitettavasti asiakaspalvelu oli aika näkymätöntä. Brunssin herkut löytyivät houkuttelevasti noutopöydistä. Valikoimaan kuuluivat perinteiset aamiaistarpeet leivistä muroihin, mutta myös lämpimiä aamiaisruokia lihapullista pekoniin. Itse pidin erityisesti herkullisesta salaattipöydästä sekä jälkiruokapöydän ihanasta pannacottasta. Pitkän kaavan mukaan nautitun brunssin jälkeen poikkesimme pikaisesti myös ostoksilla, jonka jälleen olikin jo aika suunnata valmistautumaan viikonlopun kohokohtaan.
Kiireetön brunssi oli erinomainen tapa aloittaa viikonloppu.
Suomen vuoden 2018 euroviisuedustuskappaleen valinta, eli UMK18: Saara Aalto-show, järjestettiin Espoon Metro Areenalla. Kilpailupaikka oli meille entuudestaan tuttu edellisen vuoden UMK:sta. Areenalla olivat puitteet jälleen kunnossa, joten näyttävästä show'sta oli helppo nauttia. Tapahtuman juontajana oli Krista Siegfrids, hän esitti myös häikäisevän avausnumeron. Green roomin isäntänä puolestaan hauskutti Christoffer Strandberg. Väliaikaesiintyjinä nähtiin Spice Girlsistä tuttu Melanie C sekä ihastuttava CatCat yhdessä Krista Siegfridsin kanssa. Dublinin Euroviisuissa vuonna 1994 Suomea edusti niin ikään CatCat.
UMK tavoitti lauantai-iltana kotisohvilta yhteensä peräti 1,2 miljoonaa katsojaa.
Saara Aalto esitti kolme kappaletta, joista yleisöäänestyksen sekä kansainvälisten raatien yhteistuloksella valittiin voittajaksi kappale Monsters. Kappale kertoo pienistä hirviöistä, jotka ovat jääneet elämään pään sisälle negatiivisten asioiden takia, mutta nyt niistä on aika päästää irti. Esitys alkoi synkänpuhuvana, mutta loppua kohden lava täytyi näyttävästi neonväreistä sekä laservaloista. Henkilökohtaisesti oman suosikin löytäminen oli haastavaa, mutta lopulta omakin ääni tuli annettua Monsters-kappaleelle. Monsters on varmasti hyvä valinta Saara Aallon ja Suomen euroviisuedustuskappaleeksi.
Kaksi muuta kappaletta olivat Domino ja Queens. Paikanpäällä koettuna Domino oli suuri yllättäjä, sillä ennen kyseistä iltaa kappale ei herättänyt minussa juuri mitään tunteita. Saara Aalto esitti mielestäni kappaleen livenä huomattavasti paremmin ja antoi enemmän kuin ennakkoon kuullussa studioversiossa. Dominon lavashow oli myös tyylikkäästi toteutettu. Domino kamppailikin äänestyksen aikana viimeiseen asti äänestäni. Queens jäi puolestaan harmillisesti odotettua latteammaksi eikä mahtipontisen lavashow'n teema mielestäni aivan kohdannut kappaleen kanssa. Prameat lavashow't kaikkiin kolmeen ehdokas kappaleeseen oli luonut Brian Friedman. Hän on suunnitellut koreografioita muun muassa Britney Spearsille.
Lavalla nähtiin jättimäisiä dominopalikoita,
joista yksi pyörähti ympäri Saara Aalto mukanaan.
UMK oli täynnä väriä, iloa, ammattitaitoa ja mukavaa viisumeininkiä. Tyylikkään show'n jälkeen olikin mukava jatkaa iltaa ja puida nähtyjä esityksiä. Puintipaikaksi valikoitui Lost in Helsinki, jossa päädyimme nauttimaan naposteltavaa viinilasien kera. Myös tanssilattia kutsui meitä myöhemmin illalla.
Queens kappaleen aikana lavalla nähtiin juna, vilkkuvat portaat ja pyrotekniikkaa.
Sunnuntaiaamu alkoi leppoisasti aamiaisen ja netti-tv:n merkeissä, mutta iltapäivästä suuntasimme Helsingin Talvipuutarhaan. Eksoottisten kasvien puutarha sijaitsee Töölönlahden pohjoispuolella lähellä Helsingin olympiastadionia. Nähtävillä on yli 200 erilaista kasvia palmuista kaktuksiin. Ensimmäisen kerran ovet avattiin yleisölle jo vuonna 1893 ja Talvipuutarha onkin miellyttävä vierailukohde.
Talvipuutarhaan on vapaa pääsy.
Väriloistoa Talvipuutarhassa.
Palmujen katveesta siirryimme Mäkkärin kanssa keskustaan syömään, ennen kuin suuntasimme Helsinki-Vantaalle. Matkalla seuraamme liittyi vielä Liisa, hänen kanssaan ystävystyin aikoinaan ammattikoulussa. Porukalla nautimme lentoasemalla ylihinnoitellut kupposet kuumaa ja vaihdoimme kuulumisia. Paluulento takaisin Ahvenanmaalle oli noin tunnin myöhässä, sillä aikataulun mukaisella lähtöhetkellä lentokone oli vielä Vaasassa. Lentoa odotellessa olikin hyvä muistella mukavaa viikonloppua!
Vuodesta 2012 lähtien Suomessa on järjestetty vuosittain Uuden Musiikin Kilpailu. Kilpailun voittaja saa peräti sadan miljoonan katsojan yleisön, eli Suomen edustuksen Eurovision laulukilpailussa. Euroviisut on maailman suurin musiikkishow.
"Me ollaan vippejä!"
Tammikuisena lauantaiaamuna olin saapunut Ahvenanmaalta pääkaupunkiseudulle Norran siivin.
Päivä sujahti hujauksessa vaihdellessa kuulumisia Mäkkärin kanssa ja illalla meidän oli tarkoitus suunnata Helsingistä kohti Espoon Metro Areenaa, jossa meitä odotti UMK. Illalla taksin kaartaessa areenan pihaan oli tunnelma jo äärimmäisen odottava.
Areenalla suuntasimme paikoillemme euroviisuhittien soidessa taustalla. Katsomot täyttyivät iloisesta yleisöstä, säihkivästä glitteristä ja kimmeltävistä paljeteista. Puitteet näyttivät olevan kunnossa upeaa showta varten.
Krista Siegfrids käynnisti koko shown näyttävästi.
UMK alkoi räväkästi juontajan Krista Siegfridsin sisääntulolla. Ihastuttava Krista suorittikin illan juontotehtävät upeasti, toki höystettynä upeilla eri asuillaan. Green roomissa läpi illan tunnelmaa ylläpiti hauska Niina Lahtinen. Selostajana toimi puolestaan asiallinen Mikko Silvennoinen.
Ruotsalainen Günther oli myös ehdolla D'Sanzin kanssa.
Kilpailu koostui kymmenestä kilpailijasta. Kappaleet olivat sopivasti erilaisia sekä taso yllättävänkin korkealla. Laulukilpailu oli järjestetty äärimmäisellä ammattitaidolla ja siksi sitä oli ilo seurata paikan päällä. Kotikatsomoissa oli myös innostuttu, sillä ohjelma tavoitti yli 1,4 miljoonaa katsojaa! Voittaja valittiin äänestyksellä, jossa yleisöäänten painoarvo oli 50 prosenttia ja toinen puolikas kansainvälisillä raadeilla. Itse en kyennyt valitsemaan vain yhtä parasta kilpailijaa. Espoon Metro Areenalla olikin tulosten julkaisun aikaan hermostuttavan kutkuttava tunnelma. Voittajaksi valittiin Norma Johnin balladi Blackbird.
Norma Johnin muodostavat Leena Tirronen ja Lasse Piirainen.
Voittajakappale on mielestäni äärimmäisen suomalainen: tummanpuhuva ja jylhä. Uskoisin kappaleen kuitenkin toimivan myös koko Euroopassa (ja Australiassa) koska se ei ole liian erikoinen. Mutta onko se uhka vai mahdollisuus..?
Uuden Musiikin Kilpailussa valittiin eilen Suomen 50. euroviisuedustaja. Tarjolla oli hurjasti hyviä ehdokkaita, ja mielestäni tällä kaudella myös itse ohjelma oli parantunut. Yhdeksästä mielenkiintoisesta finalistista voittajaksi valittiin espoolainen sairaanhoitaja Sandhja. Mahtavaa!
Suosikkini ennen karsintojen alkua oli Cristal Snown "Love is blind". Kuitenkaan hänen live-esityksensä lähetyksissä ei napannut aivan 100% minua mukaan. Saara Aalto nousi minulle upeasti esiin karsinnoissa, eikä minua olisi yhtään haitannut hänen Suomen edustaminen Tukholmassa. Riemastuttavan yllätyksen kuitenkin karsinnoissa teki aivan tuntematon Sandhja.
En jaksanut uskoa täysillä siihen, että muutkin ymmärtäisivät Sandhjan olevan paras edustaja Suomelle Eurovision laulukilpailussa. Kuitenkin äänestystuloksen varmistuttua oli aivan käsittämättömän hyvä fiilis! Tänä vuonna saa olla ylpeä Suomen euroviisuedustuksesta.
Nyt innolla kohti kevättä, toukokuuta ja Euroviisuja. Mäkkärin kanssa lähdemme yhdessä Tukholmaan valloittamaan toisen semifinaalin. Finaalissa tulee aivan varmasti esiintymään Sandhja, jota kannustetaan sitten voittoon yhdessä täällä Ahvenanmaalla.
