Alkusyksy kuvina

Kootut räpsyt

Edellinen postaus kertoi kuinka haaveista tuli totta. Tuota matkakertomusta kirjoittaessani annoin todellakin kaikkeni. Kirjoitin postausta monta tuntia useana päivänä. Lopulta olin itse erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja nyt on ollut ilo huomata, kuinka suurella suosiolla te lukijat olette ottaneet vastaan kyseisen postauksen. Postauksen parissa uurastaminen teki sen, että koko syyskuussa ei innostanut kirjoittaa tänne blogin puolelle yhtään mitään. Alkusyksyn aikana on kuitenkin ehtinyt tapahtumaan vaikka ja mitä, joten palataan hiukan ajassa taaksepäin koottujen räpsyjen kera.

Lomamatkalta palattuamme vaihdoin työpistettäni Ahvenanmaan pohjoisosasta Getasta
Manner-Ahvenanmaan eteläkärkeen Maarianhaminan sykkeeseen.
Club Marin on ravintola "maailman pienimmän metropolin" keskustassa
ja ikkunoista avautuu upea näkymä kaupungin idänpuoleiseen satamaan.

Ellat ovat nauttineet elämästään lelujen ja rapsutusten keskellä.

Viking Linen M/S Gabriellan kanssa teimme Päivä Helsingissä-risteilyn.
Mukanamme oli naapurin poika, jonka kanssa olemme reissanneet aikaisemminkin.

Helsingissä käydessämme vierailimme Korkeasaaressa.
Olimme eläintarhassa koko päivän ja nähtävää riitti paljon.

Olimme ennakkoon sopineet, että myös Mäkkäri tulee päiväksi
Korkesaareen. Oli mukava vaihtaa samalla kuulumisia ja ihmetellä
eläimellistä menoa. Päivä olikin oikein onnistunut, aika vain meni todella nopeasti.

Helsingin-matka oli mukava tehdä uudistuneella M/S Gabriellalla.

Club Marinissa olen viihtynyt todella hyvin. Tervetuloa herkuttelemaan!

Matkailupalvelujen tuottajat x 2.
Liisan kanssa ystävystyimme aikoinaan Lahdessa Koulutuskeskus Salpauksessa.
Hän tuli jälleen moikkaamaan meitä tänne Ahvenanmaalle. Ihanaa!
Liisan ja hänen miehensä kanssa poikkesimme monella nähtävyydellä.

Vierailijoiden käydessä saarella on aina mukava päästä itsekin kertaamaan
Ahvenanmaa-faktoja sekä vieraiden siivellä käymään upeissa kohteissa.
Tämän kuvan ikuistin käydessämme Bomarsundin linnoituksella.

Skördefest - Ahvenanmaan tapahtumien ykkönen!
Vuosittain syyskuun toiseksi viimeinen viikonloppu on pyhitetty sadonkorjuujuhlille.
Tällöin kierretään ympäri Ahvenanmaata esimerkiksi erilaisilla maatiloilla ja tehtailla.
Makunystyröitä hemmotellaan maistellessa kesän satoa ja parhaimpia tuotteita ostetaan kotiin.

Päivien lyhentyessä myös työmäärä on vähentynyt,
joten aikaa on ollut enemmän nauttia Ahvenanmaan lumoavasta luonnosta.
Tunnistatko kuvan marjan?

Upeista ilmoista on saatu nauttia jo pitkään.
Lisäksi entinen uintiharrastus on saatu taas herätettyä eloon,
tosin uiminen tapahtuu Mariebadin altaissa eikä kylmässä Itämeressä.

12. elokuuta 2016 jälleenavattiin remontoitu ja uusittu Ahvenanmaan kulttuurihistoriallinen museo.
Säväyttävä museo kattaa saarivaltakunnan historiaa 7500 vuodelta
hylkeenpyytäjien ajasta aina nykypäivän teollisuuteen sekä merenkulkuun.

Maarianhaminan keskustassa sijaitsevassa museossa vierailimme lokakuun alussa.
Tietoa on paljon ja esineistöä runsaasti nähtävillä,
kuten esimerkiksi kuvassa näkyvä kokonainen apteekki!

Ahvenanmaan taidemuseo on Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisen museon yhteydessä.
Laajassa näkökulmassa on esitelty ahvenanmaalaista taidetta. Mielestäni taidemuseon
ehdottomasti upein teos on Tove Janssonin taulu "Källskär".

-Roope-

Jättekiva!

Finlandssvenska

Luonnollisesti on tullut muisteltua niitä omia oppimisen hetkiä ruotsin kielen parissa, kun on suomenkielisenä asukkaana täällä Ahvenanmaalla. Kuinka toivoin jo kolmannella luokalla saavani opiskella ruotsia, mutta Orimattilan kaupungilta näytettiin punaista valoa ja englanin kirjaa.

Yläkoulussa alkoi tietenkin lopulta ruotsin opiskelu ja olin heti innolla mukana, harmikseni kuitenkaan pelkkä innostus ei riittännyt kielen oppimiseen. Ammattikoulussa ruotsin kielen opiskelu sai jatkoa, vaikka kyllä täällä saarella asuessa on tullut eniten opittua.

Miksi kuitenkin kirjoitan aiheesta..? Koska minua on ruvennut ihmetyttämään, miksi yleensä meillä Suomessa on ruotsin kielen luokissa seinällä Ruotsin kartta, Ruotsin lippuja sekä juliste Tukholmasta ja koristeina puuhevosia? Lisäksi tunneilla katsotaan Peppi Pitkätossua. Miksi, miksi näin..?

Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, kansalliskielet ovat suomi sekä ruotsi. Miksei ruotsin luokassa ole siis Suomen ja Ahvenanmaan liput, Suomen kartta, juhannussalkojen pienoismalleja sekä katseltaisiin Muumeja ruotsiksi? Lisäksi olen ihmetellyt sanastoa mitä meille koulussa on opetettu - riikinruotsia, eli ruotsinruotsia.

Eikö olisi paljon hienompaa arvostaa meidän suomenruotsalaista kulttuuriamme ja opettaa kouluissa juuri suomenruotsalaisia tapoja sekä suomenruotsia? Talko, franskisar, småkusin, pulpet, fillare, donare, haua, kravatt, bastulänk, broiler, äppel, villa, punttis...

Minusta on esimerkiksi nyt ollut hauska oppia, kuinka paljon suomenruotsalaiset lainaavat sanoja suomen kielestä. Minulle se on luonut uuden kiinnostuksen sillan - "Hei, mä puhun ruotsia vaikka käytän suomalaisia sanoja!". 

 
Roskis ligger på höger sida. 
Vad ihana kissa du har!
Var finns aula?
Liisa är min eri kiva kaveri!
Jag har en siisti mopo.
Kan jag få en limu, tack!
Har du sett min pipo?
Min kämppis har en stark sisu.
Min favoritsmak är kinuski.

-Roope-

PS: Vielä musiikkivideollinen suomenruotsalaista nuorisokulttuuria!

Minun ystäväni on kuin niitynkukka

Mitä on ystävyys?

Lapsena kaveruus on yleensä luonnollinen asia, tai minulle se ainakin oli. Kavereita sai helposti mm. koulussa ja harrastuksissa. Kavereita oli jopa niin paljon, että kaverisynttäreitä suunnitellessa joutui karsimaan vieraita! Tänään katsoessani Facebookin kaverilistaani saan huomata saman - kavereita on hurjasti (ja varmasti joutuisin tästä listasta karsimaan väkeä suunnitellessa kaverisynttäreitä).

Usein esille tuleva kysymys lapsena oli "kuka on sun paras kaveri?". Silloin kysymystä ei ajatellut sen syvällisemmin. Silloin ei myöskään tullut ajateltua tarkemmin sanoja kaveruus ja ystävyys. "Ystävä on se, kenen kanssa viettää enemmän aikaa."

Nuoruus tuli lopulta kamalan nopeasti ja kuva maailmasta laajeni. Samalla myös kaveripiiri pieneni, mutta tilalle tuli "tuttuja". Entisiä "kavereita" saattoikin sanoa vain tutuiksi. Nuorena oma persoonallisuus kasvoi lisää ja omat mielipiteet saivat enemmän tilaa. Tästä johtuen hakeutui enemmän omantyylisten ihmisten joukkoon. Mutta oliko se tietoista vai alitajuntaista, en tiedä.

Peruskoulun jälkeen oli aika hajaantua luokkakavereista, joista suurin osa oli ollut samalla luokalla yhdeksän vuotta. Alkoi ammattikoulu ja edessä oli uudet ihmiset - uudet kaverit ja ystävät. Kyllä, uudet - kaverit ja ystävät eivät välttämättä ole pysyviä. Silloin sen käsitti kaikista parhaiten, vaikka samahan oli jo toistunut aikaisemmin esim. lopetettua harrastuksen.

Ammattikoulussa sai taas Facebookin kaverilista täytettä - luokkakavereista ja työssäoppimispaikalla työskennelleistä ihmisistä. Osa heistä on vieläkin minulle ystäviä, mutta joku saattaa olla pelkkä kaveri ja kolmas tuttu. Tämä sama kaava toistuu aina,  kun lopettaa työpaikkassa tai koulussa.

Työpaikoilta sai uuden termin - työkaverit. Onko työkaveri vähäpätöisempi kuin kaveri? Työskentelin laivalla ja silmät vetisten hyvästelin lopettavan työkaverin. Tähän kollegani tokaisi - "me olemme täällä vain työkavereita". Tämän jälkeen silmistä alkoi sataa vettä entistäkin enemmän ja koin jopa ärtymystä kollegaani kohtaan. Jälkeenpäin ajateltuna hän puhui aivan totta...

Vaikka ystävyys hiipuisi kaverisuhteen tasolle tai yhteyttä ei enää pidettäisi, niin kyllä yhteiset salaisuudet, muistot ja kommellukset säilötään. Moni ystäväni on säilynyt elämäni aikajanalla, vaikka olemme jatkaneet risteyksissä eri suuntiin. Ystävyys kestää katkot ja siitä on mahdollista jatkaa mihin on jääty. Muutettuamme tänne Ahvenanmaalle olen myös huomannut, että ystävyyden eteen täyyy tehdä töitä. Muutoin ystävistä tulee helposti kaverilistalle täytettä, joka pitäisikin Facebookissa nimetä uudelleen tuttavalistaksi.

Paras ystäväni tietää mistä innostun ja vihastun. Hän kuuntelee ja neuvoo sekä on läsnä. Hän on saanut jakaa monta muistoa kanssani ja tulee vielä jakamaan. Tämä yhteinen tarina alkoi Orimattilan Tönnössä, kun olin intiaanipukuun pukeutuneena Kalpakujan risteyksessä. Tämä kiinnitti hänen huomionsa ja siitä se sitten lähti! Tänä kesänä tätä yhteistä seikkailua tulee täyteen 15 vuotta, Kiitos "Mäkkäri" <3

-Roope-