Seikkailujen satamaan on rantautunut tosielämän tarinoita sekä mielipiteitä ja myös lomakertomuksia. Tekstien takaa löytyy itse oman elämänsä seikkailija Roope Hietala. Laita köydet kiinni ja sulahda teksteihin!
Aurinkoinen kesäpäivä, vapaata töistä ja pihassa avoauto. Siinä oli jo muutama hyvä syy lähtä Viking Linen M/S Rosellan aamuvuorolla Kapellskäriin. Satamasta suuntasimme vähän matkan päähän Furusundille. Furusund on pieni saari Tukholman saaristossa, jolla myös kuuluisa lastenkirjailija Astrid Lindgren vietti aikoinaan kesiä tunnettuja teoksiaan kirjoittaen. Nykyisin saaren ihastuttavissa taloissa asuu noin 130 asukasta.
Kuvan punainen talo oli Astrid Lindgrenin kesäpaikka. Talo näkyy hyvin myös ohitse matkaaville ruotsinlaivoille.
Saaren vieressä on laivaväylä Furusundsleden, joka varsinaisesti houkuttelikin minut paikalle. Furusundilta oli hyvä seurailla lähietäisyydeltä ohitse lipuvia laivoja, sekä totta kai räpsiä niistä myöskin valokuvia. Päivittäin Furusundin ohitse lipuu lukuisia aluksia - aina aikaisesta aamusta iltamyöhään. Mitään sen kummallisempia palveluita saarella ei ole, mutta se sijaitsee vähän matkan päästä keskustaajama Norrtäljestä, jossa mekin kävimme niin ostoksilla kuin syömässäkin.
Ensimmäisenä ohitsemme lipui Saksassa rakennettu M/S AIDAmar.
Alus on saksalais-amerikkalaisen AIDA Cruises -varustamon laiva.
Eestiläisen laivavarustamo Tallinkin matkustaja-autolautta M/S Baltic Princess.
Laiva kulkee Silja Line -brändin alla reitillä Turku-Ahvenanmaa-Tukholma.
M/S Viking Grace on ahvenanmaalaisen Viking Linen tyylikäs alus.
Laiva kulkee myös Turusta Ahvenanmaan kautta Tukholmaan ja takaisin.
Sadunhohtoisia risteilyjä Itämerellä tarjoaa Viking Linen M/S Viking Cinderella.
Kesä tuli, kesä meni ja syksykin näytti jo värinsä. Aika on ihmeellinen asia. Se vain etenee, kuitenkin koko ajan samalla vauhdilla, vaikka välillä tuntuu, että se etenisi nopeammin ja toisinaan aivan liian hitaasti. Minusta on nyt tuntunut tuolta ensimmäiseltä vaihtoehdolta ja siksi en ole vain löytänyt aikaa pysähtyä Seikkailujen satamaan. Mutta nyt on sen aika: Tervehdys pitkästä aikaa!
Elämä on täynnä seikkailuja!
Kevät(kin) oli jo töissä hektistä aikaa (puhumattakaan kesästä), joten kesäkuun alussa oli loistava aika lennähtää saarelta toiselle. Olimme nimittäin ostaneet erittäin edulliset lennot Islantiin Finnairin tammialesta. Islanti oli tuolloin ainoa Pohjoismaa, joka oli vielä kokematta. Finnairillekin kohde on vielä tuore, nimittäin vasta tämän vuoden keväällä lennettiin ensilento Islantiin heidän sinivalkoisilla siivillään.
Norra on suomalainen lentoyhtiö.
Kotoamme Ahvenanmaalta emme toki saaneet suoria lentoja Islantiin. Finnairin kätevät liittymälennot Maarianhaminan kansainvälisen lentoaseman ja Helsinki-Vantaan välillä hoidettiin Norralla eli Nordic Regional Airlines Oy:llä.
Viikinki Leifur Eiríkssonin eli Leif Erikinpojan patsas Reykjavíkissa.
Hän oli ensimmäinen Amerikan maaperälle astunut eurooppalainen.
Vastapäätä patsasta on hänen nimikkohotellinsa.
Keflavíkin kansainvälinen lentoasema sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Reykjavíkista. Säännölliset linja-autokuljetukset takaavat liikennöinnin lentoaseman ja pääkaupungin välillä. Majoituimme aivan Reykjavíkin keskustassa Hotel Leifur Eirikssonissa, joka toimi meille lähestulkoon vain tukikohtana, yösijana sekä aamiaisravintolana. Aamiaisesta puheenollen, tarjolla oli maukkaita vohveleita lisukkeineen! Olimme vuokranneet etukäteen auton yksityishenkilöltä CarRenters.is:n kautta. Auton vuokraus todellakin kannatti, autolla nimittäin pääsi helposti liikkumaan ja näkemään enemmän. Vuokrauspalvelu toimi myös kätevästi ja maksu välittyi palvelun kautta vuokraajalle.
Näyttävä musiikkitalo on valmistunut vuonna 2011
ja sen ulkoseinät on valmistettu lasitiilistä.
Vierailimme Reykjavíkissa muun muassa Islannin musiikkitalo Harpassa, kasvitieteellisessä puutarhassa Grasagarður Reykjavíkurissa, Hallgrímskirkjassa eli Hallgrímurin kirkkossa ja sen kellotornin näköalatasanteella sekä totta kai myös kaupungin ostoskadulla. Islantiin ei muuten kannata suunnata Matti kukkarossa ja itseasiassa mahdolliselle budjettimatkaajalle Norjakin on parempi vaihtoehto. Esimerkiksi meillä Suomessa kissan märkäruokapaketti 12x100 grammaa maksaa noin neljä euroa, kun taas Islannissa hinta on 14 euron luokkaa. Norjassa vastaava maksaa noin 5-6 euroa. Hintataso on korkea myös majoituksen ja ruokailun suhteen. Esimerkiksi ravintolassa häränpihvistä voi hyvinkin joutua maksamaan yli 50 euroa, myös Reykjavíkin ulkopuolella.
Sólfarið Reykjavíkissa on kunnianosoitus auringolle.
Hotellihuoneemme ikkunasta näkyi Hallgrímskirkja.
Kyseinen kirkko on Islannin korkein rakennus.
Kirkko ulottuu 74,5 metrin korkeuteen
ja sen näköalatasanteelta avautuu värikäs maisema.
Idyllisessä Reykjavíkissa on asukkaita 121 822 (2016),
eli enemmän kuin Lahdessa, mutta vähemmän kuin Jyväskylässä.
Se on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki.
Kaupungin ulkopuolelle oli helppo lähteä tutkimaan paikkoja, koska käytössämme oli vuokraamamme auto. Maaseudulla näkyi runsaasti söpöjä villaeläimiä, nimittäin lampaita! Islannissa onkin kesäaikaan neljä kertaa enemmän lampaita kuin islantilaisia. Totta kai myös sympaattisia islanninhevosia täytyi päästä ruokkimaan, joka kuuluu maailman vanhimpiin hevosrotuihin. Päätimme myös "ohimennen" kiivetä Úlfarsfell-vuorelle.
Hevosten vieminen Islantiin on kiellettyä, eikä maasta poistunutta hevosta voi viedä takaisin.
Tällä tavalla rotu pysyy täysin puhtaana ja ainutlaatuisena.
Näin myös estetään eläintautien pääsy Islantiin.
Úlfarsfell on pieni 296 metriä korkea vuori. Kiipesimme sen näköalapaikalle katsomaan maisemia.
Matkaa Reykjavíkista on noin 12 kilometriä. (Ahvenanmaan korkein kohta on yli puolet matalampi, eli 132 metriä.)
Islannin tuliperäisyyden vuoksi
geotermistä energiaa voidaan helposti hyödyntää,
kun kuuma vesi saadaan läheltä maan pintaa.
Islannin energia on lähes sataprosenttiseeti uusiutuvaa. Esimerkiksi geotermistä lämpöä käytetään paljon hyväksi. Kävimme Nesjavallavirkjun-voimalaitoksen alueella, joka lämmittää muun muassa reilusti suurimman osan pääkaupunkiseudun taloista sekä vedestä. Geotermistä lämpöä on niin paljon, että sen voimalla Islannissa esimerkiksi lämmitetään myös ulko- ja sisäuima-altaita, kasvihuoneita ja merivettä. Sen avulla sulatetaan jopa lunta ja jäätä kaupungin kaduilta.
Nesjavallavirkjun-voimalaitoksen aluetta.
Kivikkoista maastoa on paljon.
Islannin luonto on omalaatuinen. Maisemaa hallitsevat niin jylhät vuoret kuin tulivuoretkin. Karuutta ei voi olla huomaamatta, kasvillisuus nimittäin on niukkaa ja metsät ovat lähes kokonaan poissa. Tosin runsaat määrät lupiineja tuo violettia väriä ja vihreää taas sammaleiden peittämät laavakentät. Valkoinenkin on mukana lumena sekä jäänä. Kun kyseessä on kuitenkin saarivaltio, niin meren kauneudestakin pääsee nauttimaan. Joet virtaavat pauhaavina kohti Atlanttia. Kuvauksellisen kauniita vesiputouksia ei voi olla mainitsematta!
Lammaslaitumet kukoistivat vehreinä. Lampaita saattoi kiipeillä myös pitkin korkeita vuoria!
Lupiineja on aikanaan viety Islantiin, jotta ne parantaisivat maaperää metsiä varten. Lupiini kasvattaa typpipitoisuutta maaperässä sitomalla typpeä ilmasta.
Pinta-alaltaan Islanti on noin kolmasosa Suomen pinta-alasta.
ja rantaviivaa Atlantin kanssa on noin 4 970 kilometriä.
Erittäin lumoavan Seljalandsfoss-vesiputouksen takaa pääsee kävelemään.
Seljalandsfossin putouskorkeus on 60 metriä.
Kuvassa näkyvää Hekla-tulivuorta islantilaiset ovat sanoneet portiksi helvettiin.
Sininen Laguuni tulee esille monissa Islannin lomaoppaissa. Se ei kuitenkaan saanut minua syttymään liiallisen turistimaisuuden takia. Halusin kuitenkin päästä uimaan luonnon lämmittämässä vedessä. Eyjafjallajökull-jäätikön ja kuuluisan tulivuoren kupeessa sijaitsee yksi Islannin vanhimmista uima-altaista. Eyjafjallajökullin purkaus vuonna 2010 sekoitti muun muassa täysin Euroopan lentoliikenteen tuhkapilvellään. Tämä 1923 avattu uima-allas Seljavallalaug on nykyään vapaaehtoisvoimin ylläpidettävä uimapaikka, jonka luonto itse lämmittää. Vierailu on maksuton ja paikalla on vaatimattomat pukukopit. Mitään ylellisyyttä Seljavallalaug ei tarjoa, mutta erilaista ja kaunista kylläkin.
Parkkipaikalta lähtee polku kohti allasta, joka on Eyjafjöll-vuoren laaksossa.
Matkaa on noin 20 minuuttia - kiviä ja vesiesteitä!
Seljavallalaug-altaan yksi neljästä sivusta on kallionseinämää,
josta valuu myös höyryävän lämmintä vettä altaaseen.
Þingvellir on kansallispuisto ja Unescon maailmanperintökohde.
Kultainen kierros kuuluu kategoriaan "pakko kokea Islannissa". Mekin luonnollisesti kiersimme nämä kierroksen kolme päänähtävyyttä. Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatojen erkanemiskohta Þingvellir, Haukadalurin kuumat lähteet ja valtava vesiputous Gullfoss. Vuokra-autolla kiertäessä etuna oli omavalintainen ajankäyttö ja suunnitelmien muuttaminen, mutta kierrokselle pääsee myös bussiretkillä.
Kierroksen upeat luonnonnähtävyydet ovat kiehtovaa katsottavaa. Kierroksella poikkesimme myös telttakahvilaan, jonka omistajapariskunta hoivasi orpoja karitsoja. Kallionrinteellä kahviteltan yläpuolella pääsi myös näkemään entisajan luola-asumista Islannissa.
Mannerlaattojen toisistaan erkaantuminen on havaittavissa kivimuodostelmissa.
Öxarárfoss on silmiä hivelevää katseltavaa Þingvellirssa.
Gullfoss, eli kultainen putous. Ensimmäinen pudotus on 11 metriä ja seuraava 21 metriä.
Strokkur on yksi Islannin tunnetuimmista geysireistä, eli kuumista lähteistä.
Tavallisesti vesi nousee purkautuessaan noin 20 metrin korkeuteen,
mutta se voi nousta jopa tuplastikin korkeammalle.
Laugarvatnshellir - asumista Islannissa sata vuotta sitten.
Jo silloin ohikulkijoille myytiin kahvia ja virvokkeita.
Upea luonnon seinä!
Pariskunta huolehti myös karitsojen maidonsaannista tuttipullojen avulla.
Kohteena Islanti tarjoaa rutkasti nähtävää. Luonnon helmasta löytyvät ne viehättävimmät nähtävyydet ja sää saattaa vaihdella yhden päivän aikana laidasta laitaan, joten kannattaa varautua erilaisiin vaatetuksiin sekä ottaa myös sadevarustetta mukaan. Islannissa pärjäsimme ruotsin kielen taidolla, sillä islantilaiset opiskelevat peruskoulussa "pakkotanskaa". Kun ajattelen Islantia ja lomamatkaamme siellä, tulevat mieleeni sanat erilainen ja hämmästyttävä.
Islannin luonnssa näkee niin tulikuumina höyryäviä lähteitä kuin kuplivaa mutaakin.
Kobba Klintar on monille tuttu näky laivan ikkunasta aluksen saapuessa Maarianhaminaan. Kyseessä on kallioluotoryhmä Ahvenanmaan Jomalassa, jossa on aikaisemmin toiminut luotsiasema. Kuva Kobba Klintarista löytyy myös lukuisista Ahvenanmaasta kertovista esitteistä sekä muista julkaisuista.
Kobba Klintar toivottaa kaikki meriteitse tulevat tervetulleiksi Maarianhaminaan.
Kobba Klintar huokuu historiaa ja merellisyyttä.
Ahvenanmaalaisille merimiehille jo aikoja sitten Kobba Klintar oli tuttu ja ennen kaikkea odotettu näky. Merimiesten työjaksot saattoivat olla vuodenkin mittaisia, joten Kobba Klintarin jälleennäkeminen on saanut osan jopa kyyneliin. Sama toistui, kun alukset suuntasivat jälleen maailmalle ja Kobba Klintar alkoi hävitä näkyvistä. Tänä päivänä Kobba Klintaria kuvataankin Ahvenanmaan ”vapaudenpatsaaksi”.
Vuonna 1910 valmistunut luotsitalo.
Kobba Klintarin kahvila on avoinna, kun Ahvenanmaan lippu on salossa.
Maarianhaminan perustamisvuotena 1861 päätettiin myös rakentaa luotsiasema, koska sillä oletettiin olevan myönteinen vaikutus Maarianhaminan kehitykseen. Kobba Klintar sai näin alkunsa ja luotsiasema olikin toiminnassa vuosina 1862-1972. Esimerkiksi purjealukset saivat Kobba Klintarilta luotsin avukseen tai saattoivat ne myös vain seurata luotsivenettä Maarianhaminan satamaan. Luotsit myös huolsivat merimerkkejä.
Viking Linen M/S Amorella sekä Marhällanin majakka.
M/S Viking Grace matkalla Maarianhaminasta Turkuun.
Tekniikan kehittyessä luotsiasema jäi tarpeettomaksi, mutta tänä päivänä Kobba Klintarilla on mahdollista nauttia kesäkahvilan antimista vanhassa luotsimökissä, tutustua luotsiaseman historiaan sekä tutkia karua luontoa. Paikalta on myös hyvä ihailla sekä valokuvata ohitse seilaavia risteilylauttoja. Kesällä on mahdollista kuulla luotsiaseman sumusireenin ääni. Kokoustaminen ja juhlien järjestäminen onnistuu pyramidin näköisessä tunnusmajakassa eli pookissa. Kobba Klintar on mielenkiintoinen retkikohde jonne matkataan meriteitse. Kesäisin sinne järjestetään myös maksullisia venekuljetuksia Maarianhaminasta.
Koko kesä oli taas hektistä aikaa. Kalenteri täyttyi työpäivistä ja niiden väliin jäävistä päivistä, jotka olikin aina bookattu täyteen ohjelmaa. Syksyn tultua kalenterikin on alkanut rauhoittua. Miten omituiselta onkin tuntunut muutamana tämän syksyn aamuna nukkua pitkään sekä herätessä todeta, että päivälle ei todellakaan ole mitään suunnitelmia. Eilen oli taas tuollainen vapaapäivä, mutta Ellojen saatua lounaansa, suuntasinkin mauton rattiin.
Strandpromenaden
Viking Linen M/S Viking Grace Maarianhaminan satamassa.
Ajelin maalta kaupunkiin vilkuttamaan punaisten laivojen matkustajille. On se vaan aina niin vaikuttavan näköistä, kun suuret alukset lipuvat ohitse. Maarianhaminan satamaterminaalilta lähtevä Strandpromenaden tarjoaa kauniit puitteet iltapäivän kävelylenkille.
Viking Linen alukset M/S Amorella ja M/S Viking Grace.
Punaisen laivaston vanhin alus, tunnelmallinen M/S Rosella.
Satamasta lähdin Loppis och Såntiin tonkimaan pöytiä. Mukaan tarttui punainen kukkaruukku. Tämän jälkeen ajattelin suunnata kohti Jomalaa. Tienvarressa olikin kyltti lintutornille, joten eikun mauto parkkiin! Lintutornilta avautui upeat näkymät Torpfjärden-järvelle, jonka luona pesii runsaasti muun muassa joutsenia. Vastarannalle katsellessani, näin juuri Turusta saapuvan lentokoneen laskeutuvan Maarianhaminan lentoasemalle. Tästä sainkin idean mennä lähemmäs kiitotietä.
Lintutornin huipulta avautuva maisema.
Koneen nousuta ilmaan ja suunnattua Arlandaan, päätin minä suunnata kohti kotia. Matka kuitenkin tyssähtyi äkkiä, koska näin jälleen mielenkiintoisen tienviitan. Tien vieressä oli parkkipaikka ja opastetaulu ruotsiksi, suomeksi sekä englanniksi, mitä siinä lähettyvillä oli tapahtunut 08. marraskuuta 1963.
Maarianhaminan lentoasemalta on säännöllistä
reittiliikennettä Helsinkiin, Turkuun sekä Tukholmaan.
Lentoasemalla on verovapaa myymälä sekä kahvila.
Aero O/Y:n reittilennolla AY217 ollut Douglas DC-3-lentokone putosi maahan Jomalassa lähellä Maarianhaminan lentoasemaa 08.11.1963. Helsingistä Turun kautta Ahvenanmaalle matkustanut kone syttyi tuleen pudottuaan maahan. Kapteenin virheellinen käsitys lentokorkeudesta sekä huono sää johtivat onnettomuuteen. 22 ihmistä sai surmansa ja vain kolme jäi eloon. Aero O/Y muutti nimekseen Oy Finnair Ab vuonna 1968.
Lentokone törmäsi puihin 1470 metriä ennen kiitotien alkupäätä.
Onnettomuuden tapahtumapaikalta on jälkeenpäin harvennettu metsää.
Lento-onnettomuuden muistokivi.
Mietteliäänä jatkoin kotimatkaani. Päätin ajella vanhempia teitä pitkin ja ihailla samalla kauniin syksyisiä maalaismaisemia. Kotipihaan saavuttua saatoin vain mielessäni todeta, että ei yhtään hullumpi vapaapäivä.
