Viisuvalmisteluja

Pian mennään!

Hetki sitten saimme kuunnella radioista toistuvasti Måns Zelmerlöwn kappaletta, joka kertoo sankareista. Tai siis lähes vuosi sitten. Heroes-kappaleen napattua Eurovision laulukilpailun voiton Ruotsille toukokuussa 2015, päätimme välittömästi ystäväni Mäkkärin kanssa tarttua tilaisuuteen. Matkavalmisteluja on tehty läpi vuoden nauraen sekä välillä hampaita kiristellen. Matkamme koostuu punaisista Viking Linen merimatkoista, makoisista unista Scandicilla sekä tietenkin itse Tukholman Eurovision laulukilpailusta 2016 sekä sen huumasta!

On aivan käsittämätöntä, että Viisut kolkuttavat jo aivan ovella. Huojentavaa on se, että olemme kaikki matkaan liittyvät jutut pyrkineet suunnittelemaan viimeisen päälle. Viime aikoina suunnittelu on siirtynyt jo matkoista, Tukholmassa kulkemisesta, sun muusta matkan vaatetukseen. Millaiset kengät, mitä väriä, minkälaiset housut..? Eniten haastetta tarjoaa paidat - ja mitä muuta? Liivi, bleiseri, ei mitään?!?

Näillä uusilla Derby-kengillä on varmasti ilo astella euroviisuhumuun!

Nämä siniset housut löytyivät pikaisesti ja aivan sattumalta H&M:n alesta.

Mukaan on lähdössä uusi mintunvihreä tulokas.

Loppikselta tarttui mukaan tyyliä.

Matkalle tulee myös ihastuttavat
Tax Free -tuliaiset punaiselta laivalta. Kiitos!

Euroviisumatkasta on tottakai luvassa tekstiä tänne blogiin!


-Roope-

Yksi on ylitse muiden

Ensimmäinen vuosi

Vuoden päivät olen nyt kerännyt seikkailuja satamaan. Blogiini on tullut vuoden aikana postauksia mm. matkoista ja mielipiteistä sekä vinkkejä. Vuosi sitten tunnelma oli jännittynyt, koska bloggaukseni aloitusta oli moni odottanut kauan. Tekstien kirjoittaminen on kuitenkin ollut mukavaa, ja on ollut aivan mahtava yllättyä lukijoiden määrästä! Hyvää palautetta ja kommenttejä on tullut myös rutkasti.

Tällä hetkellä Seikkailujen sataman ehdottomasti suosituin postaus on Herkuttelua & Hemmottelua, joka kertoo huikeasta elämysten minilomasta Itämerellä. Laivamatkoista kertovat postaukset ovat selvästi suosituimpia, sillä ne valtaavat hyvin tilaa kymmenen kärjestä. Eniten kommentteja on kerännyt tähän mennessä Tallinna kuuluu kesään! -postaus. Henkilökohtaisesti olen yllättynyt Sisustuksen ilon suosiosta, joka kertoo miltä meillä näytti Ikeassa käynnin jälkeen.

Blogiini on tulossa postaus myös uudistuneesta M/S Amorellasta.

Jos Teillä lukijoilla on toiveita tai ideoita kuinka blogiani voisi parantaa, niin otan teiltä viestiä ilosylin vastaan. Kaipaatteko enemmän vinkkejä, lisää Ahvenanmaata, vaiko kenties enemmän kuulumisia Ellojen elämästä? Voisiko suosittuja laivapostauksia kehittää jotenkin tulevaisuudessa (koska niitä tulee varmasti lisää...)? Tai jotain ihan muuta.

Kerätään jatkossakin seikkailut yhdessä satamaan!


-Roope-

Jättekiva!

Finlandssvenska

Luonnollisesti on tullut muisteltua niitä omia oppimisen hetkiä ruotsin kielen parissa, kun on suomenkielisenä asukkaana täällä Ahvenanmaalla. Kuinka toivoin jo kolmannella luokalla saavani opiskella ruotsia, mutta Orimattilan kaupungilta näytettiin punaista valoa ja englanin kirjaa.

Yläkoulussa alkoi tietenkin lopulta ruotsin opiskelu ja olin heti innolla mukana, harmikseni kuitenkaan pelkkä innostus ei riittännyt kielen oppimiseen. Ammattikoulussa ruotsin kielen opiskelu sai jatkoa, vaikka kyllä täällä saarella asuessa on tullut eniten opittua.

Miksi kuitenkin kirjoitan aiheesta..? Koska minua on ruvennut ihmetyttämään, miksi yleensä meillä Suomessa on ruotsin kielen luokissa seinällä Ruotsin kartta, Ruotsin lippuja sekä juliste Tukholmasta ja koristeina puuhevosia? Lisäksi tunneilla katsotaan Peppi Pitkätossua. Miksi, miksi näin..?

Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, kansalliskielet ovat suomi sekä ruotsi. Miksei ruotsin luokassa ole siis Suomen ja Ahvenanmaan liput, Suomen kartta, juhannussalkojen pienoismalleja sekä katseltaisiin Muumeja ruotsiksi? Lisäksi olen ihmetellyt sanastoa mitä meille koulussa on opetettu - riikinruotsia, eli ruotsinruotsia.

Eikö olisi paljon hienompaa arvostaa meidän suomenruotsalaista kulttuuriamme ja opettaa kouluissa juuri suomenruotsalaisia tapoja sekä suomenruotsia? Talko, franskisar, småkusin, pulpet, fillare, donare, haua, kravatt, bastulänk, broiler, äppel, villa, punttis...

Minusta on esimerkiksi nyt ollut hauska oppia, kuinka paljon suomenruotsalaiset lainaavat sanoja suomen kielestä. Minulle se on luonut uuden kiinnostuksen sillan - "Hei, mä puhun ruotsia vaikka käytän suomalaisia sanoja!". 

 
Roskis ligger på höger sida. 
Vad ihana kissa du har!
Var finns aula?
Liisa är min eri kiva kaveri!
Jag har en siisti mopo.
Kan jag få en limu, tack!
Har du sett min pipo?
Min kämppis har en stark sisu.
Min favoritsmak är kinuski.

-Roope-

PS: Vielä musiikkivideollinen suomenruotsalaista nuorisokulttuuria!

Rahan kalastelua

Haaveista totta?

Minulla oli aikoinaan aina yksi rivi kestona Veikkauksen Lottoa ja myöhemmin myös Eurojackpottia. Arvontailtoina mahassa oli perhosia ja välillä olin jo aivan varma tulevasta voitosta. Mitään suurempaa voittoa ei kuitenkaan koskaan tullut, joten innostus ja kiinnostus lopahti vähitellen.

Haaveet suuresta summasta rahaa ei kuitenkaan koskaan ole hävinnyt. Mutta mikä on suuri summa? Mikä on liian suuri tai pieni summa? Onko liian suurta summaa?!? Toisaalta onhan haaveilujen tasojakin monenlaisia! Toisinaan haluaisin ostaa meille oman veneen tai olisihan oma ruotsinlaivakin "ihan kiva". Myös romanttinen viikonloppu Pariisissa kelpaisi. Tai vaikka mopoauto! Vai maksaisinko sittenkin laskuja..?

Puolisoni kanssa istuimme taloyhtiön saunassa ja jälleen puheet menivät haaveilun puolelle. Haaveilin ostavani kylämme vanhan hotellin ja kunnostaa siitä ylellisen majapaikan. Puolisoni osuva vastaus sai silmäni auki. "Miksei meillä enää ole sitä kestolottoa? Turha mistään tuommoisista on haaveilla, jos ei edes yritä."

Seuraavana päivänä surffasin itseni Veikkauksen kotisivuille ja korjasin puolisentoistavuotta kestäneen virheen. Vaikka voittoja ei tulisi, on kuitenkin ilo tietää veikkausvoittovaroja jaettavan taiteelle, tieteelle, urheilulle ja nuorisotyölle. Lisäksi nyt saa taas jännittää arvontailtoina ja haaveilla rauhassa. Ehkä näin joistakin haaveista tulee joku päivä vielä totta!

-Roope-

Tallinna kuuluu kesään!

"Eesti on my mind!”

Olimme pitkään suunnitelleet matkaa Tallinnaan, joka on myös entinen kotikaupunkimme. Lopulta päädyimme ostamaan lentoliput Estonian Airin lennolle Tukholman Arlandasta Tallinnaan ja takaisin. Tällä vaihtoehdolla saimme enemmän aikaa Tallinnassa, koska muuten laivamatkat Maarianhaminasta Tallinnaan (meno/paluu) olisivat vieneet ison osan ajasta.

Viking Linen M/S Rosella Maarianhaminassa.

Ville Viking! <3

Lähdimmekin matkaan Maarianhaminasta Viking Linen M/S Rosellan päivävuorolla Kapellskäriin. Ajettuamme laivaan kutsui jo aurinkokansi meitä. Aurinkoisessa säässä saimme ihailla loittonevaa Ahvenanmaan saaristoa ja nauttia kylmää juotavaa. Merimatkan aikana ehdimme myös suunnittelemaan päivän ohjelmaa, tekemään pieniä ostoksia sekä haukkaamaan välipalaa.

M/S Rosellalla liehuu Ahvenanmaan lippu.

Saavuttuamme Ruotsiin jatkui matkamme heti Uppsalaan, jossa poikkesimme ostoksilla Ikeassa, Bauhaussissa sekä Mustin ja Mirrin ruotsalaisessa vastineessa Grizzly Zoo:ssa. Ikeassa söimmekin itsemme ähkyyn edulliseen hintaan.

Uppsalasta matkamme jatkui kohti Arlandan kansainvälistä lentoasemaa ja Swedavialta olimme ostaneet valmiiksi parkkipaikan autolle. Lentoasemalla jälleen mietin, että miksi matkustajia kehotetaan tekemään lähtöselvitys etukäteen netissä? Jos matkustajalla on ruumaan meneviä matkatavaroita (kuten meillä), joutuu hän silti kääntymään asiakaspalvelijan puoleen antaakseen laukun ruumaan. En ymmärrä!

Menomatkalla lensimme Estonian Airin Embraer 170 -koneella. Koneesta olikin hyvällä säällä mukava bongata laivoja sekä tuttuja paikkoja. Ystävällisen palvelun saattelemana laskeuduimme Tallinnaan. Tilasimme taksin Tallinnan Lennart Meri -lentoasemalta vanhaan kaupunkiin, jossa meillä oli hotellihuone varattuna.

Estonian Airin siivillä Tukholman saaristossa.

Tallinn Historical Hotelsin Lai 5 sijaitseva 4 tähden St.Olav Hotel oli majapaikkanamme Tallinnassa. Hotellin satumaisen keskiaikainen sisustus oli erittäin tyylikäs. Meidän huoneemme sijaitsi kolmannessa kerroksessa. Lähdimme vielä illalla kävelemään Tallinnan kaduille ja nauttimaan lomasta!

Kävimme syömässä Taco Expressissä
vanhassa kaupungissa (Suur-Karja 18).
Suosittelemme lämpimästi!

Hotellin suurin miinus oli huoneen aivan littanat tyynyt. Illalla lisätyynyjä pyydettäessä ilmoitettiin yhden hinnaksi 26 euroa/yö – jäi muuten lisätyynyt ostamatta.

Aamulla heräsimme aikaisin aamiaiselle hotellin toiseen kerrokseen. Masut täynnä vyöryimmekin sen jälkeen kohti Balti Jaaman toria Tallinnan päärautatieaseman viereen. Torilla myydään tuotteita laidasta laitaan – hedelmiä, vihanneksia, vaatteita, koriste-esineitä, hautakiviä… Kävin myös päivittämässä hiukseni kesään 2015. Iltapäivällä teimme myös sightseeingin entisen kotimme maisemissa Nõmmellä ja vierailimme Jonnyn ystävättären luona Lasnamäellä.

Lasnamäe

Illaksi suuntasimme yhteisen kaverimme mökille Vääna-Jõesuuhun, joka sijaitsee n. 30 km Tallinnasta länteen. Söimme, joimme ja puhuimme sekä taas söimme. Mukavan illan päätteeksi olisi ollut ihana laittaa pää kunnolliseen tyynyyn, mutta onneksi niin väsyneenä ei lopulta jaksanut enää edes välittää hotellin littanoista tyynyistä.

Toisen yön jälkeen suuntasimme jälleen aamiaisen kautta kaupungille tekemään viimeisiä ostoksia (aamiaisen olisi voinut jättää vaikka väliin, koska olimme vielä aivan täynnä edellisen illan grillailusta). Kävimme mm. Eestin omalla ”Stockmannilla” eli Kaubamajassa sekä Sikupilli -kauppakeskuksessa. Matkalaukkuihin ängimme mm. kylpyhuonetarvikkeita, kissanleluja, mehua, viiniä, lihaa…

Paluulento Estonian Airin CRJ900 NextGen:llä.

Ennen lentoa söimme vielä Tallinnan lentoasemalla sekä teimme ostoksia. Arlandaan lensimme jälleen Estonian Airin siivillä. Myös paluulennon aikaan oli upea sää bongailuun.

Kesäinen Tallinna on hurmaava!

Laskeuduttuamme Arlandaan ja saatuamme ruumasta matkatavarat suuntasimme autollamme jälleen Uppsalaan. Kävimme tekemässä hankintoja Biltemassa sekä muuten vain tutustumassa kaupunkiin. Viking Linelta olimme varanneet paluun Ruotsista Ahvenanmaalle M/S Rosellan iltavuorolla. Ennen laivalle menoa kävimme myös matkalla katselemassa Norrtäljen keskustaa.

Uppsala domkyrka (Uppsalan tuomiokirkko)

Pohjoismaiden suurin kirkko on valmistunut vuonna 1435.

Norrtäljen keskustaa.

Viking Linen autolähtöselvitys Kapellskärissä.

M/S Rosellan À la Carte ravintola La Roseen olimme tehneet etukäteen pöytävarauksen. Saimme herkutella erittäin maukasta ruokaa mukavan palvelun kera. Viking Linen ehdoton vahvuus Itämerellä onkin sen ammattitaitoinen keittiöhenkilökunta! Toki kävimme vielä tekemässä viimehetken löytöjä aluksen Quality Outlet -myymälässä sekä myös Tax Freen puolella.

Rantauduttuamme Maarianhaminaan suuntasimme vilkkaasti kohti kotia, jossa meitä odottivat rakkaat karvapallo-Ellat; Gabriella, Cinderella ja Mariella. Loma oli ihana, mutta vieläkin ihanampi on koti!

Borta bra men hemma bäst!

-Roope-

Minun ystäväni on kuin niitynkukka

Mitä on ystävyys?

Lapsena kaveruus on yleensä luonnollinen asia, tai minulle se ainakin oli. Kavereita sai helposti mm. koulussa ja harrastuksissa. Kavereita oli jopa niin paljon, että kaverisynttäreitä suunnitellessa joutui karsimaan vieraita! Tänään katsoessani Facebookin kaverilistaani saan huomata saman - kavereita on hurjasti (ja varmasti joutuisin tästä listasta karsimaan väkeä suunnitellessa kaverisynttäreitä).

Usein esille tuleva kysymys lapsena oli "kuka on sun paras kaveri?". Silloin kysymystä ei ajatellut sen syvällisemmin. Silloin ei myöskään tullut ajateltua tarkemmin sanoja kaveruus ja ystävyys. "Ystävä on se, kenen kanssa viettää enemmän aikaa."

Nuoruus tuli lopulta kamalan nopeasti ja kuva maailmasta laajeni. Samalla myös kaveripiiri pieneni, mutta tilalle tuli "tuttuja". Entisiä "kavereita" saattoikin sanoa vain tutuiksi. Nuorena oma persoonallisuus kasvoi lisää ja omat mielipiteet saivat enemmän tilaa. Tästä johtuen hakeutui enemmän omantyylisten ihmisten joukkoon. Mutta oliko se tietoista vai alitajuntaista, en tiedä.

Peruskoulun jälkeen oli aika hajaantua luokkakavereista, joista suurin osa oli ollut samalla luokalla yhdeksän vuotta. Alkoi ammattikoulu ja edessä oli uudet ihmiset - uudet kaverit ja ystävät. Kyllä, uudet - kaverit ja ystävät eivät välttämättä ole pysyviä. Silloin sen käsitti kaikista parhaiten, vaikka samahan oli jo toistunut aikaisemmin esim. lopetettua harrastuksen.

Ammattikoulussa sai taas Facebookin kaverilista täytettä - luokkakavereista ja työssäoppimispaikalla työskennelleistä ihmisistä. Osa heistä on vieläkin minulle ystäviä, mutta joku saattaa olla pelkkä kaveri ja kolmas tuttu. Tämä sama kaava toistuu aina,  kun lopettaa työpaikkassa tai koulussa.

Työpaikoilta sai uuden termin - työkaverit. Onko työkaveri vähäpätöisempi kuin kaveri? Työskentelin laivalla ja silmät vetisten hyvästelin lopettavan työkaverin. Tähän kollegani tokaisi - "me olemme täällä vain työkavereita". Tämän jälkeen silmistä alkoi sataa vettä entistäkin enemmän ja koin jopa ärtymystä kollegaani kohtaan. Jälkeenpäin ajateltuna hän puhui aivan totta...

Vaikka ystävyys hiipuisi kaverisuhteen tasolle tai yhteyttä ei enää pidettäisi, niin kyllä yhteiset salaisuudet, muistot ja kommellukset säilötään. Moni ystäväni on säilynyt elämäni aikajanalla, vaikka olemme jatkaneet risteyksissä eri suuntiin. Ystävyys kestää katkot ja siitä on mahdollista jatkaa mihin on jääty. Muutettuamme tänne Ahvenanmaalle olen myös huomannut, että ystävyyden eteen täyyy tehdä töitä. Muutoin ystävistä tulee helposti kaverilistalle täytettä, joka pitäisikin Facebookissa nimetä uudelleen tuttavalistaksi.

Paras ystäväni tietää mistä innostun ja vihastun. Hän kuuntelee ja neuvoo sekä on läsnä. Hän on saanut jakaa monta muistoa kanssani ja tulee vielä jakamaan. Tämä yhteinen tarina alkoi Orimattilan Tönnössä, kun olin intiaanipukuun pukeutuneena Kalpakujan risteyksessä. Tämä kiinnitti hänen huomionsa ja siitä se sitten lähti! Tänä kesänä tätä yhteistä seikkailua tulee täyteen 15 vuotta, Kiitos "Mäkkäri" <3

-Roope-